Täysin värisokea ihminen näkee vain tummuuden ja vaaleuden eri asteet (kaikki on hänelle kuin mustavalkoista). Hän ei tunne yhtään väriä eikä edes ymmärrä, mitä [[väri]]tovatmerkitsee eikä erota toisistaan kahta valokuvaa, jotka eroavat toisistaan vain niin, että toinen on mustavalkoinen ja toinen värillinen. Tämä on erittäin harvinaista (yksi tällainen henkilö 300 000 henkilöä kohti), esim. [[Suomi|Suomessa]] todettiin vasta vuonna 1937 ensimmäisen kerran täysin värisokeita henkilöitä, kaksi sisarusta.<ref name="oit">Otavan iso tietosanakirja, artikkeli värisokeus</ref> Tavallisesti sanalla värisokeus tarkoitetaan värinäön heikkoutta, jolloin ihminen näkee edes joitakin värejä.<ref name=Saarelma2012 /> Yleisin värinäön heikkouden muoto, puna-vihersokeus on [[mies|miehillä]] varsin yleinen; siitä kärsii noin 8 prosenttia miehistä. [[nainen|Naisista]] sen sijaan vain noin 0,4 prosenttia on puna-vihersokeita.<ref name=Saarelma2012 /> Puna-vihersokeutta on eri asteista: jotkut puna-vihersokeat eivät koskaan erota [[punainen|punaista]] ja [[vihreä]]ä, jotkut sekoittavat nämä värit vain niiden joutuessa vierekkäin. Sinisokeus on erittäin harvinainen väriheikkoustyyppi.<ref name="oit"/> Mahdollisia ovat myös esimerkiksi [[ruskea]]n ja [[vihreä]]n eri sävyjen rajoittunut erottelukyky. Kaiken kaikkiaan jonkin asteisesta värinäkökyvyn puutteesta kärsii miehistä noin 10 prosenttia ja naisista vastaavasti noin 0,5 prosenttia.
Näön ollessa normaali [[silmä]]n [[verkkokalvo]]n valoherkät [[tappisolu]]t reagoivat valon eri [[aallonpituus|aallonpituuksiin]] ja tunnistavat ne väreinä. Värisokealla jokin tappityyppi saattaa puuttua tai olla viallinen.<ref name=Saarelma2012>Saarelma 2012: Värisokeus ja poikkeava värinäkö</ref>
