Ero sivun ”E. J. Vehmas” versioiden välillä

'''Einari Johannes Vehmas''' ([[18. joulukuuta]] [[1902]] [[Sääksmäki]] – [[29. marraskuuta]] [[1980]] [[Otalampi]], [[Vihti]])<ref name="KB">{{Kansallisbiografia.fi|id=1372/|nimi=Vehmas, Einari Johannes (1902–1980)|tekijä=Ojanperä, Riitta|Ajankohta=14.3.2000 (päivitetty 21.10.2009)}}</ref> oli sodanjälkeisen ajan vaikutusvaltaisin suomalainen [[kriitikko|taidekriitikko]] ja [[Ateneumin taidemuseo]]n apulaisintendentti.<ref>Ojanperä, Riitta Elämä ja taide, Näkökulmia Einari J. Vehmaksen taidearvosteluun, julkaisussa Vihanta, Ulla ja Paloposki, Hanna-Leena (toim.) Kirjoituksia taiteesta, Suomalaista kuvataidekritiikkiä, Kuvataiteen keskusarkisto 4, Valtion taidemuseo 1997, s. 115 ja alaviite</ref>

E. J. Vehmaan vanhemmat olivat sääksmäkeläinen maanviljelijä Kustaa Erland Vehmas aloittija lääketieteenMatilda opinnotJaakkola. Vehmas kävi [[TurunTampereen yliopistoklassillinen lyseo|Tampereen klassillisnen lyseon]]ssa 1924,ja muttakirjoitti siirtyiylioppilaaksi opiskelemaan1922. Hän opiskeli aluksi lääketiedettä ensin 1922–1924 [[HelsinginTurun yliopisto]]onssa 1927ja ensinvuodesta lääketiedettä1926 ja[[Helsingin senyliopisto]]ssa.<ref jälkeenname="KB" /> Vuodesta (1929 alkaen) hän opiskeli kirjallisuutta ja estetiikkaa sekä, taidehistoriaa jasekä romaanista ja pohjoismaista filologiaa.{{lähde}} HänVehmas valmistui filosofian maisteriksi 1934. Hänen [[pro gradu]] -työnsä käsitteli [[Marcel Proust]]ia, josta ei tuolloin vielä ollut kirjoitettu suomeksi juuri mitään.<ref name="KB" />

Alkaessaan opiskella Helsingissä hän tutustui [[Tulenkantajat|tulenkantajien]] kirjallisuuspiiriin ja kirjoitti ryhmän [[Tulenkantajat (lehti 1924–1930)|Tulenkantajat]]-lehteen. Hän avioitui taidemaalari [[Sylvi Kunnas|Sylvi Kunnaksen]] kanssa 1931vuonna 1930, ja heidän tyttärensä on kuvataiteilija Inari Neuvonen (s. 1931).<ref>{{Verkkoviite |Kirjailija Osoite[[Kirsi =Kunnas]] http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1372/on |Vehmaan Nimeke = Vehmas, Einari Johannes (1902–1980) | Tekijä = Ojanperä, Riitta | Julkaisu = Kansallisbiografia-verkkojulkaisu | Ajankohta = 14tytärpuoli.3.2000 | Julkaisija<ref name="KB" Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Viitattu = 5.10.200}}</ref> Vehmas toimi [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] kirjallisuuskriitikon apulaisena ja [[Frans Eemil Sillanpää|F. E. Sillanpään]] yksityissihteerinä 1934–1936 sekä 1937–1945 Helsingin yliopiston kemian laitoksen kanslistina. [[Talvisota|Talvi]]- ja [[Jatkosota|jatkosodassa]] Vehmas toimi lääkintäjoukoissa.

[[Taidekritiikki|Kuvataidekriitikon]] uran Vehmas aloitti vuonna 1937 kirjoittamalla kulttuuriaikakauslehti [[Kanava (aikakauslehti)|Suomalaiseen Suomeen]] ja toimi sodan aikana myös lehden teatteriarvostelijana. Hänelle myönnettiin 1943 [[Suomalaisuuden liitto|Suomalaisuuden liiton]] palkinto ansioista kuvataidearvostelijana.<ref name="KB" />

Vehmas toimi vuodesta 1945 alkaen aikakauslehti [[Taide (lehti)|Taiteen]] toimittajana, ''Suomen Taiteen Vuosikirjan'' toimittajana sekä vuoteenvuosina 19671945–1967 asti [[Uusi Suomi|Uuden Suomen]] taidearvostelijana, missä tehtävässä hän seurasi [[Onni Okkonen|Onni Okkosta]]. Vuonna 1953 Vehmas nimitettiin [[Ateneumin taidemuseo]]n [[Intendentti|apulaisintendentiksi]] ja hän toimi virassa vuoteen 1969 asti.<ref name="KB" /> Hän toimi myös Ateneumin ostolautakunnassa 1953–1969 ja muun muassa [[Venetsian biennaali]]n Suomen osaston komissaarina 1954 ja 1968. Hänelle myönnettiin [[Professori (arvonimi)|professorin arvonimi]] 1969.

Vehmas toimi myös asiantuntijana [[Sara Hildén]]in taidekokoelman kokoamisessa sekä [[Ars-näyttelyt|Ars 69]] -näyttelyn komissaarina, mutta joutui keskeyttämään työn sairauden takia.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ojanperä, Riitta | Nimeke = Kriitikko Einari J. Vehmas ja moderni taide | Vuosi = 2010 |Sivu = 280 |Julkaisija = Valtion taidemuseo Kuvataiteen keskusarkisto | Tunniste = ISBN 978-951-53-3303-2|Viitattu = 20.1.2011}}</ref>