Ero sivun ”Jugoslavian hajoamissodat” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 49:
Serbit päättivät lopettaa useimmat sotatoimet Kroatiassa vuoden 1992 alussa, koska olivat saaneet suunnilleen vallattua serbienemmistöiset alueet Kroatiasta. Toisaalta serbit tarvitsivat joukkoja kipeästi [[Bosnia ja Hertsegovina]]ssa, jossa tilanne oli ajautumassa kohti [[Bosnian sota|sotaa]], josta ennustettiin tulevan pitkä ja vaikea kuten kävikin.
 
Eri kansallisuudet olivat jo vuonna 1991 alkaneet perustaa omia pieniä asekaartejaan. Karadzicin johtama puolue julisti liittoarmeijan tuella vuonn1vuonna 1991 laajat serbialueet autonomisiksi<ref name="LAU100">Lautela 1992, s 100-101</ref>. Ensimmäinen sotaa edeltävä kuolleitakuolonuhreihin tuottanutjohtanut välikohtaus sattui Visegradissa marraskuussa 1991, jolloin muslimit ja kroaatit pysyttivätpysäyttivät vähäksi aikaa liittoarmeijan joukko-osaston<ref>Ramet 2006, p. 416</ref>. Bosnian serbit jäivät pois Bosnian itsenäistymistä käsittelevästä kansanäänestyksestä. Maaliskuun alussa serbien hääkulkuetta ammuttiin, yksi kuoli ja myös pappi haavoittui. Serbit pystyttivät katusulkuja ja ampuivat ilmaan tämäntapahtuman takiajohdosta, mutta purkivat katusulut pian.
 
Muslimijohtoinen Bosnia ja Hertsegovina ilmoitti [[2. tammikuuta]] [[1992]] haluavansa irti Serbiasta ja itsenäistyi [[5. huhtikuuta]].
 
Pieniä aseellisia välikohtauksia sattui jo maaliskuussa muun muassa [[Bosanski Brod]]issa. Serbien puolisotilaalliset joukot puhdistivat myöhemmin paikalle saapuneen [[liittoarmeija]]n tulellatuella raa'asti [[Bijeljina]]n huhtikuun alussa tappaen ihmisiä ja ajaen loput pakosalle, ja ryöstellen muslimien koteja. Serbit hyökkäsivät pian Itä-Serbiassa puhdistaen muun muassa [[Zvornik]]in, [[Foča]]n, [[Višegrad]]in, [[Kupres]]iin ja alkoivat luoda serbikäytäviä itäiseen ja pohjoiseen Bosnia ja Hertsegovinaan.
[[Tiedosto:Evstafiev-sarajevo-building-burns.jpg|thumb|left|Panssarivaunujen tulituksesta syttynyt parlamenttirakennus palaa [[Sarajevo]]n keskustassa piirityksen aikana.]]
Muslimien ja kroaattien kulttuuri oli tarkoitus hävittää Serbiaan liitettäviksi aiotuilta alueelta. Tekeillä oli [[etninen puhdistus]], jota on usein sanottu [[kansanmurha|kansanmurhaksi]]. Yleensä serbinationalistit uhkasivat tappamisella mm. heittämällä pommin muslimin tai kroaatin omakotitalosta sisään, näin pelottelivat talon asukkaat pakoon, ja jos kyse oli omakotitalosta räjäyttivät talon yöllä. Mutta yhtä hyvin serbit saattoivat tappaa, kiduttaa tai raiskata<ref>Gutman 1993, s 18</ref> ja viedä kuolemanleirille nälkään ja hakattavaksi<ref>Gutman 1993, s 19, s 89</ref>. Esimerkiksi Banja Lukassa tapahtui muslimien ja kroaattien murhia, joita poliisi ei tutkinut. Ennen karkoitusta muslimin tai kroaatin täytyi maksaa suuri summa rahaa viranomaislle. Jalan pakomatkalla olevia saatettiin joskus syöstä rotkoon. Kylistä ja kaupungeista karkotettuja koottiin kuorma-autoilla ja linja-autoilla junakuljtusta varten<ref>Gutman 1993, s 86</ref>. Karkotettujen junakuljetus tapahtui ilman ruokaa ja vettä karjavaunuissa<ref>Gutman 1993, s 84, s 85</ref>, joissa varsinkin lapsia, vauvoja<ref>Gutman 1993, s 18, s 90</ref> ja vanhuksia kuoli ulostekasojen keskellä<ref>Gutman 1993, s 84</ref>. Sotilaat saattoivat ryöstää karjavaunuissa junassa kulkevilta naisilta korutkin<ref>Gutman 1993, s 90</ref>.