Ero sivun ”Suomen 1990-luvun alun lama” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p päivitetty kuollut linkki |
Tärkeä artikkeli jossa on luvattoman paljon subjektiivisia ja lähteettömiä väittämiä, merkitty osio lähteettömäksi ja erikseen joitain kappaleita. |
||
Rivi 5:
==Syyt==
[[Tiedosto:Jakobstad paper factory.jpg|thumb|260px|right|Myös Suomen paperiteollisuus ylikuumeni 1980-luvun lopulla. Kuvassa [[UPM-Kymmene]]n tehdas [[Pietarsaari|Pietarsaaressa]].]]
[[1980-luku|1980-luvun]] talouspolitiikka oli laman eräs taustatekijä. 1980-luvulla Suomessa vallitsi voimakas taloudellinen nousukausi, joka kesti koko vuosikymmenen. Yksi syy nousukauden pitkittymiseen ja ylikuumenemiseen oli ulkomaisen luotonhakemisen vapautuminen. Aiemmin luoton hakeminen ulkomailta oli luvanvaraista, mutta [[Suomen pankki]] vapautti luoton hakemisen [[1986]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.taloustieto.fi/lukiotext/4text606.html | Nimeke=Rahoitusmarkkinoiden liberalisointi | Julkaisija=ETLA | Julkaisu=Taloustieto Oy | Viitattu=21.8.2009 }}</ref> ja tämä johti laajamittaiseen yrityksien lainanhakuun ulkomailta. Ulkomainen lainaraha oli huomattavasti kotimaista rahaa halvempaa. Myös pankkien luotonanto yksityishenkilöille vapautui ja luottokanta kasvoi enimmillään yli 100 % vuodessa.<ref>[http://web.archive.org/web/20060924062453/http://www.pankkiyhdistys.fi/sisalto/upload/pdf/hyvarinen2000.pdf Myyntipäällikkö Irma Hyvärinen, Turun Seudun osuuspankki: vähittäispankkitoiminnan historia]</ref> Edellä mainitut seikat johtivat kansantaloudessa olevan rahamäärän voimakkaaseen kasvuun, joka puolestaan nosti asuntojen ja liiketilojen hintoja voimakkaasti. Syntyi kiinteistö- ja pörssikupla, jonka aikana syntyi nopeasti velkarahoituksella suuria omaisuuksia. Termi [[kasinotalous]] kuvasi lainarahalla ja sijoittamisella rikastumista.{{lähde}}
Hallitus sitoi markan Euroopan valuuttayksikköön [[Euroopan valuuttayksikkö|ecuun]] korkealla kurssilla, eli noudatti vahvan markan politiikkaa. Kurssin tiedettiin heikentävän Suomen kilpailukykyä ja pahentavan työttömyyttä. Kilpailukykyä pyrittiin parantamaan tupo-sopimuksella, jolla olisi alennettu palkkoja.
Devalvaatio-odotukset johtivat Suomen pankin valuuttapakoon, eli sijoittajat vaihtoivat markkoja ulkomaan valuuttaan. Valtiovarainministeri Iiro Viinanen vakuutteli, ettei Suomi devalvoi, mutta valuuttapaon vuoksi jouduttiin pakkodevalvaatioon 1991 ja uudelleen 1992.
Marraskuussa 1991 tehty suuri [[Devalvointi|devalvaatio]] nosti ulkomaisia lainoja ottaneiden valuuttavelkoja. Ulkomaisissa valuutoissa otetut lainat eivät sopineet lainkaan yhteen devalvaation kanssa, minkä [[Kouri–Porter-malli]] oli osoittanut jo vuonna [[1974]]. Suomessa jätettiin noudattamatta tätä mallia rahamarkkinoiden vapauttamisen yhteydessä. Valuuttalainojen määrä oli tosin vain 15% koko lainakannasta.{{lähde}}
[[Clearing-kauppa#Suomen_ja_Neuvostoliiton_v.C3.A4linen_clearing-kauppa|Neuvostoliiton-kauppa]] oli ollut 15–20 [[prosentti]]a Suomen ulkomaankaupasta, joten [[Neuvostoliiton hajoaminen|kaupan romahdus]] 1990-luvun taitteessa leikkasi selvästi vientiä. Öljyn hinnan nouseminen [[Öljykriisi#Vuoden 1973 öljykriisi|sekä 1973 että 1979 öljykriiseissä]] ja Suomen nopea autoistuminen oli nostanut Neuvostoliiton kanssa käytävän bilateraalikaupan tasoa. Kaupankäynnissä vaihdettiin paljon teollisuuden tuottamia hyödykkeitä vastineeksi öljystä.{{lähde}}
Lisäksi [[teollisuus|teollisuuden]] kilpailukyky heikkeni muun muassa vahvan [[Suomen markka|markan]] politiikan takia. Paperiteollisuudessa vallitsi maailmanlaajuinen ylituotanto.
Rivi 24:
==Kriisiä seurannut talouspolitiikka==
Suomen pankkijärjestelmän [[maksuvalmius]] heikkeni [[pankkikriisi]]n seurauksena. Valtiovalta vastasi tähän takaamalla suomalaisten pankkien ottamat velat vuonna [[1991]]. Kun ylikorkeaa markan arvoa ei enää kyetty puolustamaan tukiostoilla ja korkopolitiikalla, jouduttiin markka devalvoimaan 1991 ja päästämään lopullisesti kellumaan 1992. Samalla valuuttalainoja ottaneet yrittäjät joutuivat erittäin vaikeaan tilanteeseen. Toisaalta markan vapauttaminen kellumaan — vaikkakin aivan liian myöhään — oli välttämätöntä, jotta vientivetoinen talouskasvu ja talouden tervehtyminen saatiin käyntiin. ▼
{{lähteetön}}
▲Suomen pankkijärjestelmän [[maksuvalmius]] heikkeni [[pankkikriisi]]n seurauksena. Valtiovalta vastasi tähän takaamalla suomalaisten pankkien ottamat velat vuonna [[1991]]. Kun ylikorkeaa markan arvoa ei enää kyetty puolustamaan tukiostoilla ja korkopolitiikalla, jouduttiin markka devalvoimaan 1991 ja päästämään lopullisesti kellumaan 1992. Samalla valuuttalainoja ottaneet yrittäjät joutuivat erittäin vaikeaan tilanteeseen. Toisaalta markan vapauttaminen kellumaan — vaikkakin aivan liian myöhään — oli välttämätöntä, jotta vientivetoinen talouskasvu ja talouden tervehtyminen saatiin käyntiin.
Pankkien pelastamiseksi perustettiin [[Valtion vakuusrahasto]], joka jakoi pankeille lainamuotoista [[pankkituki|pankkitukea]]. Suurimmat saajat olivat [[Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki|SKOP]] ja [[Suomen Säästöpankki]]. Kaikki muutkin pankit saivat pankkitukea. Säästöpankkiryhmä koottiin suurimmaksi osaksi Suomen säästöpankkiin, joka jaettiin osuuspankkiryhmän, KOP:n, [[Postipankki|Postipankin]] ja [[Yhdyspankki|Yhdyspankin]] kesken. KOP:n oli vuonna [[1994]] pakko yhdistyä Yhdyspankin kanssa [[Merita Pankki|Merita-pankiksi]].
| |||