Ero sivun ”Rudi Dutschke” versioiden välillä

Vuodesta 1958 alkaen Dutschke kävi taajaan Länsi-Berliinissä opiskellakseen siellä. Samanaikaisesti hän kirjoitti myös urheilureportaaseja. Dutschke loikkasi Itä-Saksasta länteen vuonna [[1961]] hiukan ennen [[Berliinin muuri|muurin]]n rakentamista. Dutschke opiskeli [[sosiologia]]a, [[kansatiede]]ttä, [[filosofia]]a ja [[historia]]a Freie Universität -yliopistossa, jossa hän väitteli tohtoriksi [[1973]]. Dutschken kiinnostuksen kohteina olivat aluksi [[Martin Heidegger|Heideggerin]] ja [[Jean-Paul Sartre]]n [[eksistentialismi]], mutta jo pian myös marxilaisuus ja työväenliikkeen historia sekä [[Theodor Adorno|Adornon]], [[Max Horkheimer|Horkheimerin]] ja [[Herbert Marcuse|Marcusen]] edustama "kriittinen teoria".

Haastattelut ja paneelikeskustelut tekivät Dutschkesta tunnetun koko liittotasavallassa. Dutschke joutui samalla enenevässä määrin avoimen vihan ja vastustuksen kohteeksi, joka ensi kertaa muuttui väkivaltaiseksi joulujumalanpalveluksessa [[1967]].

[[Vuonna 1968]] Dutschke oli mukana järjestämässä kansainvälistä Vietnam-kongressia, johon osallistui Berliinissä tuhansia opiskelijoita. Kongressi päättyi suurimpaan siihenastiseen Vietnamin sodan vastaiseen mielenosoitukseen, jossa Dutschke vaati yhdysvaltalaisia sotilaita kieltäytymään sotatoimista.

Saksalainen työmies [[Josef Bachmann]] yritti murhata hänet [[11. huhtikuuta]] vuonna [[1968]] [[Länsi-Berliini]]ssä osoitteessa [[Kurfürstendamm]] 141 sijainneen talon edustalla. Dutschkeen osui kolme laukausta ja hän kärsi hengenvaarallisia aivovaurioita. Useita tunteja kestänyt leikkaus pelasti kuitenkin hänen henkensä. Bachmannin motiivit eivät koskaan selvinneet täysin. Hänen luotaan löydettiin kuitenkin aineistoa, jonka vuoksi hänellä arveltiin olevan äärioikeistolainen tausta. Opiskelijat puolestaan pitivät syyllisenä [[Axel Springer AG]] -kustantamon lehdissään (esimerkiksi BILD) kuukausia jatkunutta Dutschken vastaista kirjoittelua. Vain muutamaa päivää ennen murhayritystä Springer-konsernin bulevardilehti [[Bild]] oli kutsunut Dutschkea ”valtakunnan viholliseksi nro 1” ja kehottanut pysäyttämään tämän ennen kuin olisi liian myöhäistä<ref name="hentilä">Marjaliisa Hentilä ja Seppo Hentilä: ''Berliiniin: retkiä lähihistoriaan'', s. 200–201. 2., uudistettu painos. Kirjapaja, Helsinki 2011.</ref>. Suomessa [[Sinikka Sokka]] ja [[Pekka Aarnio]] levyttivät kappaleen "Kolme luotia Rudi Dutschkeen". Kappaleen sanoissa syytetään silloista liittokansleria [[Kurt Georg Kiesinger]]iä sanoin: {{sitaatti|Ja Kiesinger - kelpo natsi! / Hän laukaisi kolmannen / Ja valittelun myös lausui / Niin myötätuntoisen....}}

Murhayrityksen jälkeen Dutschken puhekyvyn ja muistin palaaminen kesti kuukausia. Vuodesta [[1969]] alkaen hän oleskeli [[Sveitsi]]ssä, sitten [[Italia]]ssa ja [[Englanti|Englannissa]], josta hänet lopulta karkotettiin. Tämän jälkeen Dutschke muutti [[Tanska]]an, jossa hän hoiti dosentuuria [[Århus]]in yliopistossa.

Vuodesta [[1972]] alkaen Dutschke matkusti jälleen [[Saksa]]anSaksaan. Hän pyrki keskusteluihin ammattiyhdistysliikkeen ja sosiaalidemokraattien kanssa. Vuonna 1973 hän piti ensimmäisen attentaatin jälkeisen julkisen puheensa [[Bonn]]issa järjestetyssä [[Vietnam]]in sodan vastaisessa mielenosoituksessa. Samana vuonna hän vieraili myös [[Itä-Berliini]]ssä. Seuraavana päivänä hänet käännytettiin kuitenkin rajalta. Dutschke oli myöhemminkin yhteydessä [[Saksan demokraattinen tasavalta|DDR:n]] toisinajattelijoihin.

Vuonna [[1974]] Dutschke väitteli tohtoriksi tutkimuksellaan ''Versuch, Lenin auf die Füße zu stellen''. Teoksessa hän selitti marxilaisen yhteiskunta-analyysin avulla neuvostoliittolais-kiinalaisen virheellisen kehityksen. Dutschken mukaan [[Venäjä]]llä ei koskaan ollut vallinnut marxilaisen teorian edellyttämiä yhteiskunnallisia edellytyksiä vallankumoukselle. Siten hän näki kehityksen sijaan vain "aasialaisen despotian" jatkumon [[Tšingis-kaani]]sta [[Josif Stalin]]iin. Olihan vielä [[1905]] myös Lenin edellyttänyt kapitalismin tuomista Venäjälle, jotta maahan voisi syntyä todellinen työväenluokka.

Seuraavina vuosina hän toimi edelleen Saksan vasemmistolaisessa liikkeessä kirjoittaen eri vasemmistolaisjulkaisuihin. Lisäksi hän toimi uuden puolueen perustamiseksi, joka yhdistäisi nousevan vihreän liikkeen ja hajanaisen vasemmiston pienpuolueet. [[Vuonna 1979]] Dutschke tuli Bremenin vaaleissa Vihreän listan (''Die Grüne Liste'') valituksi. Hän oli myös mukana perustamassa [[Vihreä puolue (Saksa)|vihreää puoluetta]] (''Die Grünen'').

Dutschke kuoli jouluaattona 1979 Århusissa Tanskassa hukkumalla kylpyammeeseensa saatuaan [[epilepsia|epileptisen]] kohtauksen. [[hänen hautajaisiinsa 3. tammikuuta]] [[1980]] hänen hautajaisiinsa osallistui noin 6000 vierasta.