Ero sivun ”Nyrkkeily” versioiden välillä

Olympiakultaa voittaneita nyrkkeilijöitä, jotka ovat voittaneet raskaan sarjan ammattilaisten maailmanmestaruuden ovat [[Floyd Patterson]] ([[Kesäolympialaiset 1952|1952]]), [[Cassius Clay]] (myöh. Muhammad Ali, [[Kesäolympialaiset 1960|1960]]), [[Joe Frazier]] (ensimmäinen raskaassa sarjassa kultamitalin voittanut painoluokkansa ammattilaisten maailmanmestari, [[Kesäolympialaiset 1964|1964]]), [[George Foreman]] ([[Kesäolympialaiset 1968|1968]]), [[Leon Spinks]] ([[Kesäolympialaiset 1976|1976]]), [[Michael Spinks]] ([[Kesäolympialaiset 1976|1976]]) [[Lennox Lewis]] ([[Kesäolympialaiset 1988|1988]]) ja vuoden [[Kesäolympialaiset 1996|1996]] olympiavoittaja [[Volodymyr Klytško]]. Viimeisin suomalainen nyrkkeilyn olympiamitali on [[Jyri Kjäll]]in pronssi [[kesäolympialaiset 1992|1992 Barcelonasta]].

 

 

Pääsuojuksen käyttö tuli pakolliseksi [[kesäolympialaiset 1984|1984 Los Angelesin olympialaisissa]], mutta vuonna 2013 se jälleen poistettiin miehiltä. Naiset käyttävät sitä edelleen. Aiemmin amatööriotteluiden pistelasku oli erilainen. Kolme ja myöhemmin viisi ''arvostelutuomaria'' antoi kunkin erän voittajalle 20 pistettä, ja häviäjälle suhteellisesti vähemmän. Pistelaskujärjestelmä muuttui vuoden [[kesäolympialaiset 1988|1988 Soulin olympialaisten]] jälkeen, kun sekä [[Michael Carbajal]] että [[Roy Jones Jr.]] hävisivät kultamitalinsa isäntämaan nyrkkeilijöille, vaikka yleisen mielipiteen mukaisesti heidän olisi kuulunut voittaa. Myöhemmin paljastui, että tuomareita oli lahjottu.

[[Kuva:Jack_Dempsey_v_Georges_Carpentier_cph.3b35134.jpg|thumbnail|250px|Jack Dempsey ja Georges Carpentier kehässä ennen ottelun alkua vuonna 1921.]]

 

 

 

1900-luvun alkuvuosina alkoi myös nyrkkeilypromoottorien keskeinen asema vakiintua: promoottorit pyrkivät järjestämään hyvätuottoisia ja kiinnostavia mestaruusotteluita, ja näin myös tiedotusvälineet ja suuri yleisö alkoi yhä enemmän kiinnostua lajista. Kuuluisa kolmikko [[Jack Dempsey]] (raskaansarjan mestari 1919–1926), hänen managerinsa [[Jack Kearns]] ja promoottori [[Tex Rickard]] ansaitsivat yhteensä 8,4 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuosina 1921–1927 vain viidellä ottelulla. Ensimmäinen suora radiolähetys ammattilaisnyrkkeilyn mestaruusottelusta oli Dempseyn ja [[Georges Carpentier]]in kohtaaminen vuonna [[1921]].

1900-luvun alkupuoliskon aikana ammattilaisnyrkkeilyn painopiste siirtyi Britanniasta Yhdysvaltoihin. Vaikka mitään virallisia maailmanmestaruuksia ei ollutkaan, yleisesti maailmanmestarina pidettiin ''The National Police Gazette'' -lehdellä listattuja nimiä. 1920-luvulla [[National Boxing Association|NBA]] (National Boxing Association) ryhtyi järjestämään maailmanmestaruusotteluita. Samaan aikaan perustettiin ''Ring Magazine'', joka julkaisi mestarien luetteloita. Vuonna [[1962]] NBA vaihtoi nimensä [[World Boxing Association|WBA]]:ksi (World Boxing Association), ja seuraavana vuonna se sai ensimmäisen kilpailijansa [[World Boxing Council|WBC]]:n (World Boxing Council). Kumpikaan niistä ei ollut yleisesti tunnustettu ja tästä johtuivat muun muassa erimielisyydet maailmanmestaruuksista. Vuonna [[1983]] perustettiin lisäksi uusi järjestö [[International Boxing Federation|IBF]] (International Boxing Federation), jolla on myös omat maailmanmestaruutensa kussakin painoluokassa. Vuonna [[1988]] syntyi vielä neljäs suuri maailmanlaajuinen järjestö [[World Boxing Organization|WBO]] (World Boxing Organization) kun joukko puertoricolaisia ja dominikaanisia liikemiehiä riitaantui WBA:n kanssa. Näiden neljän suuren lisäksi on lukemattomia muita omia maailmanmestaruustitteleitään jakavia järjestöjä, joita ei kuitenkaan pienuutensa takia yleisesti tunnusteta näiden neljän suurimman liiton joukkoon.

 

 

Nyrkkeily perustuu lajina fysiikkaan, taktiikkaan ja älyyn.<ref name="nyrkkeilyn taso">http://www.boxing.fi/sivu.php?lid=293&lan=2</ref> Nyrkkeilyssä ottelijat ovat kookkaampia kuin ennen.<ref name="nyrkkeilyn taso"/> 1970-luvulla 190 cm pitkä ja 100 kg painava nyrkkeilijä oli jättiläinen.<ref name="nyrkkeilyn taso"/> Koska kookkaammat nyrkkeilijät iskevät lujempaa kuin pienemmät, on nyrkkeilyyn kehitetty painoluokat.<ref name="nyrkkeilyn taso"/> Nyrkkeilijöiden koon kasvu tarkoittaa sitä, että otteluissa nähdään entistä enemmän yhden iskun tyrmäyksiä.<ref name="nyrkkeilyn taso"/> Nykyisin ottelussa pienikin erehdys voi olla ottelijalle kohtalokas.<ref name="nyrkkeilyn taso"/> Tätä kautta raskaansarjan nyrkkeilijät ryhtyvät harvoin suoraan iskujenvaihtoon verratessa pienempikokoisiin nyrkkeilijöihin.<ref name="nyrkkeilyn taso"/> Tämä johtaa myös ottelutemmon hidastumiseen.<ref name="nyrkkeilyn taso"/> Alemmissa painoluokissa ottelut ovat nopeatempoisempia kuin ylemmissä.<ref name="nyrkkeilyn taso"/> Entisajan nyrkkeilijät saattoivat pienempikokoisina pitää yllä kovempaa tahtia kuin tämän päivän isokokoiset miehet.<ref name="nyrkkeilyn taso"/> Nyrkkeily on myös muuttunut voimalajin suuntaan.<ref name="nyrkkeilyn taso"/>

 

== Nyrkkeilykehä ==

 

== Nyrkkeilyvammat ==

1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä ammattinyrkkeily menetti suosiotaan. Mustat silmät ja ruhjeet alkoivat aiheuttaa huolta pysyvistä silmä- ja aivovammoista. Lääkärintarkastuksista ja otteluiden tarkkailusta tuli tärkeä osa nykypäivän nyrkkeilyä sekä amatööri- että ammattilaistasolla. 1980-luvulla amatööripuolella käyttöön otettiin pääsuojus, joka suojaa haavoilta ja ruhjeilta, mutta sen ei kuitenkaan katsota suojaavan päätä ja sitä kautta aivoja kovinkaan hyvin voimakkailta iskuilta. Usein lyönnit kohdistetaan leukaan, jota kypärä ei yleensä edes peitä.

 

 

== Nyrkkeilijän iskunkestävyys ==

 

== Aiheesta muualla ==

* [http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=1640050 Neurologi: Nyrkkeily pitäisi kieltää]. Ilta-sanomat 2.2.2009.