Ero sivun ”Kaarle II (Englanti)” versioiden välillä

1640-luvulla Walesin prinssin ollessa vielä nuori Kaarle I taisteli parlamenttia ja puritaanijoukkoja vastaan Englannin sisällissodassa. Prinssi oli isänsä mukana [[Edgehillin taistelu]]ssa<ref name="BM"/>, ja viisitoistavuotiaana hänestä tuli Englannin joukkojen muodollinen komentaja. Vuonna [[1646]], kun pelättiin kruununprinssin turvallisuuden puolesta, hän lähti ensin [[Scillysaaret|Scillysaarille]], sitten [[Jersey]]lle ja lopulta [[Ranska]]an, jossa hänen äitinsä oli jo maanpaossa. Toisen sisällissodan aikana vuonna [[1648]] Kaarle muutti [[Haag]]iin, jossa hänen siskonsa [[Maria (Orania-Nassau)|Maria]] ja lankonsa [[Vilhelm II Oranialainen]] näyttivät tarjoavan paremman turvan kuin kuningataräidin ranskalaiset suhteet. Kaarle ei päässyt osallistumaan rojalistijoukkojen taisteluihin ennen kuin ne lyötiin ratkaisevassa [[Prestonin taistelu (1648)|Prestonin taistelussa]].

Kaarle I vangittiin [[1647]], pakeni, ja vangittiin uudelleen 1648. Hänen poikansa tekemistä pelastusyrityksistä huolimatta hänet mestattiin vuonna [[1649]] ja Englanti julistautui tasavallaksi. Samaan aikaan Skotlanti kuitenkin tunnusti Kaarlen isänsä seuraajaksi, koska ei halunnut antaa Englannin päättää kuningaskuntansa kohtalosta. Näin ollen Kaarle II julistettiin skottien kuninkaaksi [[Edinburgh]]issa [[5. helmikuuta]] [[1649]]. Vuonna [[1650]] Kaarle solmi [[Bredan rauha (1650)|Bredan rauhan]] Skotlannin presbyteerien kanssa ja saapui Skotlantiin [[23. kesäkuuta]] 1650. Kaarle hylkäsi [[anglikaaninen kirkko|anglikaanisen kirkon]], ja vaikka tämä toi hänelle suosiota Skotlannissa, hänestä tuli epäsuosittu Englannissa. Kaarle alkoi pian halveksia skotlantilaisia isäntiään ja oletettavasti riemuitsi saatuaan uutisen kovenanterien <!--Covenanters--> tappiosta [[Dunbarin taistelu (1650)|Dunbarissa]] syyskuussa [[1650]]. Kaikesta huolimatta skotit säilyivät Kaarlen parhaana toivona valtaistuimelle palaamisesta. Kaarle II kruunattiin skottien kuninkaaksi [[Scone]]ssa [[1. tammikuuta]] [[1651]].<ref name="BM">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.royal.gov.uk/HistoryoftheMonarchy/Scottish%20Monarchs(400ad-1603)/TheStewarts/CharlesII.aspx | Nimeke = Charles II (r. 1660-1685) | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = BrittishBritish Monarchy | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref> Kun Cromwellin joukot alkoivat uhata Kaarlen asemaa Skotlannissa, päätettiin hyökätä Englantiin. Monet skotit (mukaan lukien Argyllin markiisi [[Archibald Campbell]] ja muut johtavat kovenanterit) kieltäytyivät osallistumasta, ja vain pieni joukko englantilaisia rojalisteja liittyi Kaarlen vahvuuteen. Kaarlen armeija siirtyi etelään, mutta maahanhyökkäys päättyi tappioon [[Worcesterin taistelu]]ssa [[3. syyskuuta]] 1651. Kaarlen sanotaan piileksineen sen jälkeen [[Boscobel House]]ssa [[metsätammi|tammessa]] (joka tunnetaan nimellä [[Royal Oak]]). Parlamentti lupasi tuhannen punnan palkkion kuninkaan päästä ja kuolemantuomion jokaiselle joka auttaisi häntä. Kuuden viikon pakoilun jälkeen Kaarle onnistui lähtemään Englannista ja pakenemaan Ranskaan naamioituneena (katso myös: [[Kaarle II:n pako]]).

Kaarle II palasi Englantiin ja saapui [[Dover (Englanti)|Doveriin]] [[23. toukokuuta]] 1660 ja Lontooseen [[29. toukokuuta]], jota pidetään [[Englannin restauraatio]]n alkamispäivänä ja joka oli Kaarlen 30-vuotissyntymäpäivä. Vaikka Kaarle myönsi lailla ({{k-en|Indemnity and Oblivion Act}}) armahduksen Cromwellin kannattajille, hän jätti armahduksen ulkopuolelle isänsä teloitukseen osalliset. Monet mestaukseen osallistuneista teloitettiin vuonna 1660 karmealla keskiaikaisella tavalla ("[[hanged, drawn, and quartered]]"), jossa tuomittu ensin hirtettiin (mutta ei kuoliaaksi asti), sitten häneltä poistettiin sisuskalut, mestattiin ja ruumis revittiin neljään osaan. Oliver Cromwellin, [[Henry Ireton]]in ja [[John Bradshaw]]in ruumiit kaivettiin haudoistaan ja niille suoritettiin [[kuolemanjälkeinen teloitus]] <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.olivercromwell.org/faqs2.htm | Nimeke = Cromwell's body | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Cromwell Association | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref>.

Kaarle kuoli yllättäen keskiviikkona 6. helmikuuta 1685 munuaisten vajaatoiminnasta seuraaviin myrkytysoireisiin eli [[uremia]]an. Kun Kaarle tiesi kuolevansa, hän pyysi isä [[John Huddleston]]in saapumaan salaisesti vuoteensa äärelle ja kääntyi katoliseksi. Kaarle II haudattiin Westminster Abbeyhin. Häntä seurasi kuninkaana Yorkin herttua, josta tuli Englannin ja Irlannin Jaakko II sekä Skotlannin Jaakko VII.<ref name="EM">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.englishmonarchs.co.uk/stuart_3.htm | Nimeke = Charles II | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = English Monarchs | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref>

Kaarle II:lla ei ollut laillisia perillisiä. Hänellä kuitenkin oli lukuisia lapsia monien rakastajattariensa kanssa (joista monet aatelisten vaimoja). Monet rakastajattarista ja aviottomista lapsista saivat herttua- tai jaarlikuntia. Julkisesti Kaarle tunnusti neljätoista seitsemän naisen kanssa saatua lasta.<ref name="CHILDREN"/> Kuusi lapsista synnytti pahamaineinen Castlemainen kreivitär Barbara Palmer (alkujaan Villiers), jolle Kaarle antoi [[Clevelandin herttua]]kunnan. Hänen suosikkirakastajattariaan olivat myös Portsmouthin herttuatar [[Louise de Kérouaille]] ja [[Nell Gwynne]]. Kaarle tunnusti myös Lucy Walterin, Elizabeth Killigrewin ja Catherine Peggen lapset. Nykyiset [[Buccleuchin ja Queensberryn herttua|Buccleuchin ja Queensberryn]], [[Richmondin ja Gordonin herttua|Richmondin ja Gordonin]], [[Graftonin herttua|Graftonin]] ja [[St Albansin herttua]]t ovat isän puolelta suoraan Kaarlen II:n jälkeläisiä.

Nykyisen kruununperijän [[Prinssi Charles]]in vaimot [[Prinsessa Diana]] ja [[Cornwallin herttuatar Camilla]] ovat molemmat sukua Kaarle II:n aviottomalle lapselle Richmondin herttua [[Charles Lennox]]ille <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://thepeerage.com/lp3-169.htm -| PrinsessaNimeke Dianan= sukupuuPedigree for Lady Diana Frances Spencer | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref> <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.englishmonarchs.co.uk/windsor_9.htm | Nimeke = Camilla, Duchess of Cornwall | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = English Monarcs | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref>. Näin ollen Dianan ja Charlesin poika, [[prinssi William]], joka tällä hetkellä on toisena kruununperimysjärjestyksessä, olisi valtaan astuessaan ensimmäinen Isoa-Britanniaa hallitseva Kaarlen I:n sukulainen sitten [[Anna (Englanti)|kuningatar Annan]] kuoleman vuonna 1714.

Kaarle, joka oli taiteiden ja tieteen suojelija, auttoi [[Royal Society]]n perustamisessa. Tähän tieteilijöiden ryhmään kuuluivat tuolloin muun muassa [[Robert Hooke]], [[Robert Boyle]] ja Sir [[Isaac Newton]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://royalsociety.org/about-us/history/ | Nimeke = History | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Royal Society | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref> Kaarlen henkilökohtaisessa suojeluksessa oli arkkitehti Sir [[Christopher Wren]], joka auttoi Lontoon suurpalon 1666 jälkeisessä jälleenrakentamisessa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.history.co.uk/study-topics/history-of-london/the-great-fire-of-london | Nimeke = The Great Fire of London | Selite = ...Christopher Wren, a favourite of King Charles II.... | Ajankohta = | Julkaisija = History Channel | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref> Wren suunnitteli myös [[Royal Hospital Chelsea]]n, jonka Kaarle avasi vuonna 1681 kodiksi eläkkeelle oleville sotilaille. Vuodesta 1692 sairaalan edessä on ollut [[Grinling Gibbons]]in vuonna 1676 suunnittelema Kaarle II:n patsas.

Restauraation vuosipäivää (joka on myös Kaarlen syntymäpäivä) 29. toukokuuta on Isossa-Britanniassa juhlittu "Tammiomenan päivänä" ({{k-en|Oak Apple Day}}), kuninkaallisen tammen mukaan, jossa Kaarlen sanotaan piileksineen paetessaan Oliver Cromwellin joukkoja. Ennen juhlaan kuului muun muassa tammenlehviin pukeutuminen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.darkdorset.co.uk/oak_apple_day | Nimeke = Oak Apple Day | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Dark Dorset | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref>

Kaarlella ei ollut laillisia perillisiä, mutta lukematon määrä aviottomia lapsia. Hän tunnusti näistä neljätoista omikseen mukaan lukien Barbara Fitzroyn, joka melko varmasti ei ollut Kaarlen tytär.<ref name="CHILDREN">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.englishmonarchs.co.uk/stuart_33.html | Nimeke = The illegitimate Children of Charles II | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = English Monarchs | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref>

## James Crofts, myöhemmin [[James Scott]] (1649–1685), josta tuli [[Monmouthin herttua]] (1663) Englannissa ja [[Buccleuchin herttua]] (1663) Skotlannissa.

## Charlotte Jemima Henrietta Maria Boyle (Fitzcharles) (1650-1684)

## Charles Fitzcharles (1657-1680), tunnettiin lempinimellä "Don Carlos", hänestä tuli [[Plymouthin jaarli]] (1675).

## Catherine Fitzcharles (syntyi 1658, kuoli nuorena)

## [[Anne Palmer]] (Fitzroy) (1661-1722)

## [[Charles Fitzroy]] (1662-1730), josta tuli [[Southamptonin herttua|Southamptonin]] (1675) ja [[Clevelandin herttua]] (1709).

## [[Henry Fitzroy]] (1663-1690), josta tuli [[Eustonin jaarli]] (1672) ja [[Graftonin herttua]] (1709)

## [[Charlotte Fitzroy]] (1664-1718), Lichfieldin kreivitär

## [[George Fitzroy]] (1665-1716), josta tuli [[Northumberlandin jaarli]] (1674) ja [[Northumberlandin herttua]] (1683).

## [[Barbara Fitzroy|Barbara (Benedicta) Fitzroy]] (1672-1737), luultavasti kuitenkin John Churchillin, myöhemmän Marlboroughin herttuan lapsi

## [[Charles Beauclerk]] (1670-1726), josta tuli [[St Albansin herttua]].

## James Beauclerk (1671-1681)

## [[Charles Lennox]] (1672-1723), josta tuli Richmondin herttua (1675) Englannissa ja Lennoxin herttua (1675) Skotlannissa.

## Mary Tudor (1673-1726), oli naimisissa Derwentwaterin jaarlin Edward Radclyffen (1655-1705) kanssa vuosina (1687-1705) ja sen jälkeen nai Henry Grahamin (eversti James Grahamin poika ja perijä) ja tämän kuoltua meni naimisiin James Rooken kanssa vuonna 1707. Edwardin kanssa Marylla oli neljä lasta.