Ero sivun ”Falkirkin taistelu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
f koordinaatin muoto |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Taistelu
| nimi = Falkirkin taistelu
| osa_sotaa = [[Skotlannin ensimmäinen itsenäisyyssota|Skotlannin ensimmäistä itsenäisyyssotaa]]
'''Falkirkin taistelu''' käytiin 22. heinäkuuta 1298 [[Falkirk]]in lähellä [[Skotlanti|Skotlannissa]], ja se oli merkittävimpiä taisteluja [[Skotlannin ensimmäinen itsenäisyyssota|Skotlannin ensimmäisessä itsenäisyyssodassa]]. Taistelussa olivat vastakkain Englannin kuninkaan [[Edvard I (Englanti)|Edvard I]] ja skottien [[William Wallace]]n johtamat joukot.▼
| kuva =
| kuvateksti =
| päivämäärä = 22. heinäkuuta 1298
| paikka = [[Falkirk]], [[Skotlanti]]
| casus =
| aluemuutokset =
| vaikutukset =
| lopputulos = Englannin voitto.
| taistelija1 = {{englannin lippu}} [[Englanti|Englannin kuningaskunta]]
| taistelija2 = {{skotlannin lippu}} [[Skotlanti|Skotlannin kuningaskunta]]
| komentaja1 = [[Edvard I (Englanti)|Edvard I]]
| komentaja2 = [[William Wallace]]
| vahvuus1 = 18 000
| vahvuus2 = 14 000
| tappiot1 =
| tappiot2 =
| huomautus =
| muut_taistelut =
}}
▲'''Falkirkin taistelu''' käytiin 22. heinäkuuta 1298 [[Falkirk]]in lähellä [[Skotlanti|Skotlannissa]], ja se oli merkittävimpiä taisteluja [[Skotlannin ensimmäinen itsenäisyyssota|Skotlannin ensimmäisessä itsenäisyyssodassa]]. Taistelussa olivat vastakkain Englannin kuninkaan [[Edvard I (Englanti)|Edvard I]] ja skottien [[William Wallace]]n johtamat joukot. Taistelu päätty skottien tappioon ja vaikka sota ei siihen loppunutkaan, skottien armeija hajosi.
Falkirkin lähellä käytiin myös toinen taistelu (Falkirkin toinen taistelu) vuonna 1746 [[Jakobiittikapina (1745–1746)|Jakobiittikapina]]n yhteydessä.▼
==Tausta==
[[tiedosto:William wallace.jpg|220px|thumb|vasen|[[William Wallace]].]]
Ennen Falkirkin taistelua skotit olivat voittaneet englantilaiset [[Stirlingin sillan taistelu]]ssa ja sen seurauksena englantilaiset oli karkoitettu Skotlannista ja Wallacen johtama skottiarmeija ryösteli nyt [[Northumberland]]ia. Kesäkuussa 1297 Wallace kuuli kuitenkin [[Edvard I (Englanti)|Edvard I]]:n olevan [[Yorkshire]]ssä suuren armeijan kanssa ja hän päätti vetäytyä Skotlannin puolelle. Northumberland oli ryöstetty niin täydellisesti ettei Wallace uskonut englantilaisten saavan huoltoa sieltä ja heidän olisi näin pakko vetäytyä. Edvard oli kuitenkin osannut arvata tämän suunitelman. Hän olikin määrännyt laivastonsa pohjoiseen. Laivojen tarkoituksena oli kuljettaa ruokaa ja muita tarvikkeita ja täydentää armeijaa aina tarvittaessa sen kulkiessa pitkin rannikkoa.<ref name="RM">{{Kirjaviite | Tekijä = Rupert Matthews | Nimeke = England Versus Scotland | Vuosi = 2003 | Luku = | Sivu = 60-68 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Leo Cooper | Tunniste = ISBN 0 85052 949 2 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Edvard ylitti Skotlannin rajan kesäkuussa 1298 ja he olivat edenneet [[Edinburgh]]iin asti kuun puoliväliin mennessä kohtaamatta skottien armeijaa. Takaiskuna tuli myrsky, joka hajoitti huoltolaivaston. Yksi laivoista pääsi turvaan [[Leith]]in satamaan. Laiva sattui olemaan lastattu viinillä ja englantilaisten sotilaat pääsivät siihen käsiksi. Tuloksena oli joukkotappelu englantilaisen jalkaväen ja walesilaisten jousiampujien välillä. Edvard sai tappelut lopetettua vain vaivoin ja saman tilanteen estämiseksi hän siirtyi armeijoineen muutaman kilometrin länteen [[Kirkliston]]iin. Samaan aikaan englantilaisilta huomaamatta skottien armeija oli saapunut Falkirkiin noin viiden tunnin marssimatkan päähän. Wallace päätti johtaa miehensä marssiin yöllä ja hyökätä englantilaisia vastaan aamulla. Suunitelmiin tuli muutos kun kaksi skottien johtajista hylkäsi Wallacen ja loikkasi johtamineen miehineen Edvardin puolelle. Kuultuaan skottien suunitelmasta Edvard kokosi armeijansa ja marssi Falkirkkiin kohdaten skottiarmeijan, joka oli ottanut asemat mäen päältä metän edestä.<ref name="RM" />
▲Falkirkin lähellä käytiin myös toinen taistelu (Falkirkin toinen taistelu) vuonna 1746 [[Jakobiittikapina (1745–1746)|Jakobiittikapina]]n yhteydessä.
==Osapuolet==
Taisteluun osallistuneiden miesten määrää kummaltakaan osapuolelta ei tiedetä tarkasti. Edvardilla oli noin 25 000 miestä hänen lähdettyään Skotlantiin kesäkuussa. Kun osan voidaan olettaa jääneen pois joukosta esimerkiksi vartioimaan valloituksia ja sairauksien takia, voidaan arvioida hänellä olleen noin 18 000 mukanaan taistelussa. Suuri osa englantilaisita oli palkkasotureita. Varustus vaihteli voimakkaasti. Aseina käytettiin keihäitä, miekkoja ja tikareita. Haarniskoja oli arviolta vain noin 3 000:lla. Englantilaisten lisäksi armeijassa oli irlantilaisia ja walesilaisia. Jälkimmäisiä oli noin 8 000 ja heillä oli aseinaan [[pitkäjousi|pitkäjouset]]. [[Ritari|Ritareita]] oli noin 2 000.<ref name="RM" />
Skottien armeija oli aikalaislähteiden mukaan pienempi kuin englantilaisten. Heillä oli ehkäpä 14 000 miestä. Suurin osa heistä oli värvättyjä maanviljeliöitä aseinaan kilvet ja keihäät. Myös Wallacella oli jousiampujia, joita oli noin 8 000. Pitkäjousen sijaan he kuitenkin käyttivät metsästysjousia. Skoteilla oli myös pieni ratsuväki. Noin 180 haarniskoin varustettua ratsumiestä johti John Comyn.<ref name="RM" />
==Taistelu==
[[tiedosto:Falkirk1298(1).JPG|220px|thumb|Taistelun ensimmäinen vaihe, englantilaisten ritarien epäonnistunut rynnäkkö.]]
[[tiedosto:Falkirk1298(2).JPG|220px|thumb|Toinen vaihe, jousimieh tuhoavat skottien muodostelmat.]]
Taistelu osapuolten välillä alkoi aamulla. Edvardin tarkoituksena oli järjestää miehensä muotoihin ennen hyökkäystä, mutta hänen ratsuväkensä sotki suunitelmat. Näitä johtanut Herefordin jaarli päätti hyökätä skottien keskustaa vastaan omapäisesti. Pehmeä maa pysätti kuitenkin ratsuväen ja he joutuivat skottien nuolisateeseen. Skottien metsästysjouset eivätläpäisseet ritarien haarniskoja, mutta ne haavoittivat hevosia. Samanlainen ratsuväen omapäinen rynnäkkö tapahtui nyt myös englantilaisten linjojen toiselta puolelta Draytonin lordin toimesta. Herefordin jaarlikin sai kottua miehensä ja skotteja vastaan iskettiin nyt heidän muodostelmansa molemmissa päissä. Skottien linja kuitenkin kesti. Wallacen tarkoituksena oli nyt iskeä omalla ratsuväellään, mutta ne olivatkin kadonneet taistelukentältä. Tilanteen johdosta Comyniä on syytetty petturiksi, mutta hänen syitään ei todellisuudessa tiedetä.<ref name="RM" />
Englantilaisten ritarit tajusivat nyt että he eivätpääsisi pidemmälle ja he kääntyivät takaisin. Kuningas Edvard oli tällävälin määrännyt jousiampujansa asemiin ja ritarien päästyä pois tieltä ne alkoivat ampua skottien muodostelmia. Valtavan nuolisateen alla skottien muodostelmat hajosivat ja ritarit rynnäköivät uudelleen. Skotit kääntyivät pakoon ja englantilaiset lähtivät perään. Yön laskeutuessa noin kolmasosa skottien armeijasta oli tapettu. Englantilaiset menettivät 200 ritaria ensimmäisessä rynnäkössä, mutta vain vähän miehiä. Wallace pakeni juuri ja juuri hevosellaan.<ref name="RM" />
==Seuraukset==
Skottien armeija lakkasi taistelun jälkeen olemasta yhtenäisenä taistelujoukkona. Skottien komentaja Wallace puolestaan menetti maineensa hävittyään taistelun ja tätä kautta hän menetti aateliston tuen. Osa hänet hylänneistä liittyi Edvardin joukkoihin ja osa jatkoi vastarintaa. Osa aatelisperheistä pyrki osallistumaan sotaan molemmilla puolilla turvatakseen suvun omistukset kun voittaja selviäisi. Wallace kokosi kuitenkin uuden joukon ja jatkoi vastarintaa. Edvard puolestaan joutui palaamaan Englantiin huolto-ongelmien takia. Hän palasi Skotlantiin vuonna 1300 mutta ei voinut pysyäsiellä kuin parin viikon ajan ennen samoja ongelmia. Sota muuttuikin edes ja takaisin suuntaununeiksi kostoretkiksi. Päätökseen sota tuli vuonna 1305 kun Wallace petettiin ja hän joutui Edvardin vangiksi. Hänet hirtettiin petturina Lontoossa.<ref name="RM" />
==Lähteet==
{{viitteet}}
{{Coord|56.001|N|3.784|W|region:GB_scale:20000|display=title}}
| |||