Ero sivun ”Platoninen rakkaus” versioiden välillä

'''Platoninen rakkaus''' (lat. ''{{k-la|amor platonicus''}}) tarkoittaa syvää psyykkistähenkistä tai toverillista [[rakkausRakkaus|rakkautta]]. Sillä viitataan tyypillisesti ns. [[henkisyys|henkiseen]] ja epäaistilliseen rakkauteen<ref>{{Kirjaviite | Nimeke=Kielitoimiston sanakirja. Internet| Selite=CInternet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 149 | Julkaisupaikka=Helsinki: | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, | Vuosi=2008. | Tunniste=ISBN 978-952-5446-32-6}}</ref>. Platonisessa suhteessa kaksi henkilöä tuntee voimakasta kiintymystä toisiaan kohtaan, mutta suhteessa ei ole [[Seksuaalisuus|eroottisia]] aineksia<ref>Uusi{{Kirjaviite sivistyssanakirja| 1993Tekijä=Aikio, s.Annukka | Nimeke=Uusi sivistyssanakirja | Sivu=483 | Selite=Uusinut Rauni Vornanen | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=1990 (19. painos 2000) | Tunniste=ISBN 951-1-11365-8}}</ref>.<!-- Se on tunnetta vailla [[seksuaalisuus|seksuaalisia]] intressejäpyyteitä.▼

Termi on johdettu filosofi [[Platon]]in nimestä. Platonin mukaan parasta on ideoihin ja erityisesti hyvään ja kauniiseen ideaan kohdistuva rakkaus. Ideoihin keskittyvän rakkauden kehittyminen edellyttää pitkää harjoitusta, jossa haluja, tunteita ja ajattelua opetellaan suuntaamaan yhä korkeampiin kohteisiin. Rakastaja rakastaa ensin yhtä ruumista, mutta oppii vähitellen rakastamaan sitä kauneutta, joka sisältyy kaikkiin kauniisiin ruumiisiin. Seuraavaksi rakastaja oppii, että sielujen rakastaminen on arvokkaampaa kuin ruumiin rakastaminen. Kun sielun rakkaus kohoaa yksittäisestä yleiseen, se kohdistuu tapoihin, lakeihin ja tietoon. Prosessi huipentuu siihen, kun rakastaja oppii rakastamaan itse kauniin ideaa. Vasta sen valossa hän ymmärtää täydellisesti kaiken sen kauniin, mitä olevaiseen sisältyy.-->▼

{{Viitteet}}▼