|
[[File:Sumo May09 Futeno.jpg|thumb|sumopainija]]
{{Lähteetön}}
{{Kieli| nimi = Kiina
| muu =
| oma =汉语／漢語, 华语／華語 tai 中文
| eng = Chinese / Sinitic
| fra = chinoises/sinitiques
| alue = [[Kiina]], [[Singapore]], [[Taiwan]], [[Malesia]]
| vir = {{Kiina}}<br>{{Singapore}}<br>{{Kiinan tasavalta}}
| määrä = 1,5 miljardia
| sija = 1
| kunta = [[sinotiibetiläiset kielet]]
| ryhmä = [[siniittiset kielet]]
| abc = [[Kiinan kirjoitusjärjestelmä|kiinalainen]]
| huolto = Kiinan kansantasavallassa: National Language Regulating Committe<br>Kiinan tasavallassa: National Languages Committee<br> Singaporessa: Promote Mandarin Council<br>Malesiassa: Chinese Language Standardisation Council of Malaysia
| iso1 = zh
| iso2 =chi
| iso3 =
}}
[[Tiedosto:Map of sinitic languages-en.svg|right|thumb|280px|Puhutun kiinan muotoja [[Kiina]]ssa.]]
'''Kiinan kieli''' — 汉语, [[perinteiset merkit|perinteisin merkein]] 漢語 (hànyǔ, eli Han-kansan kieli) tai 中文 (zhōngwén, millä viitataan pääasiassa kirjoitettuun kieleen, joka on kaikille murteille yhteinen) tai [[taiwan]]ilaisen nimityksen mukaan 国语, perinteisin merkein 國語 (guóyǔ, eli valtion kieli) — on maailman puhutuin kieli. Äidinkielenään kiinaa puhuu lähes miljardi ihmistä, ja noin viidesosa maailman väestöstä puhuu kiinansukuista kieltä. Kiinan murteista yleisin on pääkaupungissa ja muualla pohjois-Kiinassa puhuttu [[mandariinikiina]]. Toiseksi yleisin on [[Shanghai]]ssa puhuttu [[wu-kiina]], sen jälkeen [[Hongkong]]issa puhuttu [[kantoninkiina]].
Puhujia on pääasiassa [[Kiina]]ssa, [[Taiwan]]issa sekä useissa muissa [[Kaukoitä|Kaukoidän]] sekä [[Tyyni valtameri|Tyynen valtameren]] rantavaltioissa [[Yhdysvallat]] mukaan luettuna. Kiina kuuluu [[sinotiibetiläiset kielet|sinotiibetiläisiin]] kieliin, joita kiinan lisäksi ovat mm. [[tiibetin kieli|tiibet]] ja [[burman kieli|burma]]. Tästä kielikunnasta kiina kuuluu [[siniittiset kielet|siniittisiin]] kieliin.
== Kiinan kieli ja kiinalaiset kielet ==
Usein nimitystä ''kiinan kieli'' (中国话 zhōngguóhuà eli Kiinan valtion kieli) käytetään, kun todella tarkoitetaan [[mandariinikiina]]a, joka on Kiinan virallinen kieli. Etniset kiinalaiset puhuvat itse asiassa useita eri kieliä, jotka eivät ole puhuttuna keskenään ymmärrettäviä, mutta joista osa on kyllä toisilleen äänteellisestikin sukua. Kiinan kielien välistä ymmärrettävyyttä lisää yhteinen kirjoitusjärjestelmä (tosin merkistöjä on kaksi, kts. alempaa), jossa yksittäiset merkit ilmaisevat yleensä kokonaisia sanoja tai yhdyssanojen osia. Kirjoitettu kieli ei kuitenkaan ole täysin yhtenäinen, koska kiinalaisten kielien välillä on myös selviä kieliopillisia eroavaisuuksia.
Kiinan yleiskieli on Pohjois-Kiinassa puhuttu [[mandariinikiina]] (普通话, pǔtōnghuà eli "yleiskieli"). Se on valtion virastojen kieli ja oppilaitosten opetuskieli. Niinpä käytännöllisesti katsoen kaikki kouluja käyneet kiinalaiset osaavat sitä ainakin vieraana kielenä. Mandariinikiina on Kiinan kielistä ylivoimaisesti puhutuin, mutta myös useilla muilla kiinalaisilla kielillä kuten [[kantoninkiina]]lla, [[gan-kiina]]lla, [[wu-kiina]]lla ja [[hakka-kiina]]lla on kymmeniä miljoonia puhujia.
== Kielioppi ==
Kiina on peruskieliopiltaan eurooppalaisiin kieliin verrattuna erittäin yksinkertainen kieli. Kiinan sanoja ei taivuteta lainkaan, eikä edes aikamuotoja tai monikkoja sellaisenaan ole, vaan ne ilmaistaan sopivien sanojen tai kokonaisten lauseiden loppuun sijoitettavilla lyhyillä partikkelisanoilla. Yleisin sanajärjestys on subjekti, adverbi, verbi, objekti. Koska sanat eivät taivu, sanajärjestys on varsin tärkeässä asemassa ja sen muuttumista hallitsevat tiukat kielioppisäännöt.
Kiinaa pidetään tyyppiesimerkkinä [[isoloivat kielet|isoloivista kielistä]]. Kiinan kielelle luonteenomaisia ovat määresanat, jotka osoittavat ajankohtaa, lukumäärää, modusta eli tapaluokkaa tai kaasusta eli sijamuotoa. Esimerkiksi esineiden lukumäärää ilmaistaan numeraalilla, [[Kiinan kielen mittasanat|mittasanalla]] ja pääsanalla.
== Sanasto ja lausunta ==
Kiinan kieli on [[tonaalinen kieli]], eli sanojen merkitys riippuu myös niiden sävelkulusta. Toonien määrä vaihtelee puhekielestä toiseen. Mandariinikiinassa on neljä toonia (viisi mikäli neutraali tooni lasketaan mukaan), Etelä-Kiinassa ja [[Hongkong]]issa puhutussa [[kantoninkiina]]ssa on seitsemän, eräiden tietojen mukaan yhdeksän toonia{{Lähde||15. syyskuuta 2008}}, ja [[Shanghai]]n seudulla puhutussa [[wu-kiina]]ssa on vain kaksi toonia. Esimerkkinä mandariinikiinan toonit eli sävelet ovat 1) nuotiltaan tasainen, suhteellisen korkea 2) nouseva 3) matala, joka nousee lopussa 4) laskeva.
Tooneja ei merkitä kiinalaisiin nimiin ja muihin sanoihin, joita sijoitetaan länsimaisen tekstin joukkoon esimerkiksi sanomalehdissä sekä muissa yhteyksissä. Näin ollen kiinankielisten sanojen merkitys ja oikea ääntämistapa jää usein epäselväksi, joskin sen voi välillä arvata kontekstista. Myöskään oikean sävelen tietäminen ei anna vielä lopullista varmuutta sanan merkityksestä, koska varsinainen merkitys paljastuu vasta kirjainmerkeistä, joista osa lausutaan keskenään samalla tavalla (on myös muutamia sanoja, joilla on sama kirjainmerkki, mutta eri merkitys ja lausunta).
Kiinan kielelle tyypillinen ominaisuus on, että useimmat sanat ovat pienemmistä sanoista muodostettuja yhdyssanoja. Esimerkkejä:
*fànguǎn (饭馆), ravintola (kirjaimellisesti: ruokahalli)
*zìxíngchē (自行车), polkupyörä (kirjaimellisesti: itse-käyvä-kulkuneuvo)
*gōnggòngqìchē (公共汽车), bussi (kirjaimellisesti: julkinen kollektiivinen höyrykulkuneuvo)
*dōngxi (东西), tavara, asia (kirjaimellisesti: itä-länsi)
*wúliáo (无聊), pitkästynyt (kirjaimellisesti: olla ilman jutella)
*māotóuyīng (猫头鹰), pöllö (kirjaimellisesti: kissa-pää-haukka)
*wēixiào (微笑), hymy(illä) (kirjaimellisesti: pikkuinen nauru)
*xīngqī (星期), viikko (kirjaimellisesti: tähtijakso)
*diànyǐng (电影), elokuva (kirjaimellisesti: sähkövarjo)
*diànnâo (电脑), tietokone (kirjaimellisesti: sähköaivo)
*shèhuìzhǔyì (社会主义), sosialismi (kirjaimellisesti: yhteisö-kokoontua-herra-oikeudenmukaisuus; kostuu yhdyssanoista shèhuì [yhteiskunta] ja zhǔyì [ideologia])
Ulkomaalaisten paikkojen nimet on käännetty kiinaksi siten, että on valittu kiinankielisiä sanoja, jotka yhdistämällä saadaan hieman alkukieliseltä nimeltä kuulostava nimi (perustuen siihen, miten kyseiset merkit äännetään mandariinikiinassa). Näin muodostettujen sanojen merkkien merkitys on yleensä täysin satunnainen. Esimerkiksi Helsinki on Hèěrxīnjī (赫尔辛基) ja merkkien merkitykset ovat hertsi, sinä, tuska ja perusta. Sana "Suomi" perustuu valtion ulkokielisiin nimiin ja kirjoitetaan Fēn lán (芬兰). Merkit tarkoittavat tuoksuva ja orkidea.
Kiinankielen nykyään käytetyin romanisaatio on kiinassa kehitetty ''pīnyīn'', jonka Kiinan kansantasavalta otti käyttöön 1979. Aiempaa [[Wade-Giles]] -romanisaatiota näkee yhä esimerkiksi henkilöiden nimissä. Mannerkiinalaiset opettelevat koulussa kiinalaisten kirjoitusmerkkien lisäksi myös latinalaiset aakkoset ja kiinan kirjoittamisen pinyinillä. Tähän liittyen pinyin on myös mannerkiinassa suosituin tapa kirjoittaa kirjoitusmerkkejä tietokoneella, eli merkkiä vastaava sana kirjoitetaan länsimaisin kirjaimin ja käyttäjä valitsee ruudulle ilmestyvistä vaihtoehdoista oikean [[Kiinan kirjoitusjärjestelmä|merkin]] annetulle ääntötavalle.
== Kirjoitusjärjestelmä ==
[[Tiedosto:Shodo.jpg|thumb|250px|Erilaisia kiinalaisen kalligrafian tyylejä.]]
[[Kiinan kirjoitusjärjestelmä]] on maailman neljänneksi varhaisin, ja vanhin nykyisin käytössä oleva kirjoitusjärjestelmä. Kiinalaisia merkkejä on yhteensä noin sata tuhatta, mutta todellisuudessa käytettyjen merkkien määrä on huomattavasti pienempi. Yleisesti käytettyjä merkkejä on 6763, joista erittäin yleisesti käytettyjä 3755 ja kaikkein käytetyimpiä noin 3000. Alimman kouluasteen (vast. [[peruskoulu]]n ala-astetta) käytyään kiinalaiset koululaiset ovat oppineet 2000 merkkiä. Varsinkin maaseudulla on paljon ihmisiä jotka eivät jatka koulua tämän pidemmälle. Kiinalaisen sanomalehden lukemiseen riittää tavallisesti noin kolmen-neljän tuhannen merkin tunteminen. Kiinan kielessä on käytössä oikeastaan kaksi merkkijärjestelmää, perinteinen (正體字 tai 繁體字, ''Fántǐzì'') ja yksinkertaistettu (简体字, ''Jiǎntǐzì''). Ensin mainitut perustuvat vanhoihin, keisarinvallan aikaisiin kirjoitusmerkkeihin, ja ovat käytössä [[Taiwan]]illa, [[Hongkong]]issa ja [[Macao]]ssa, lisäksi useat ulkokiinalaiset yhteisöt käyttävät perinteisiä merkkejä. Yksinkertaistetut merkit ovat olleet käytössä [[Kiinan kansantasavalta|mannerkiinassa]] vuodesta 1954 alkaen, jolloin lukutaitoa pyrittiin levittämään yhä laajemmalle, ja myös yhä useammat ulkokiinalaiset yhteisöt ovat alkaneet käyttää yksinkertaistettua merkkijärjestelmää. Samoin useimmat kiinaa opiskelevat oppivat nykyään yksinkertaistettuja merkkejä. Kiinan kielen yhtenäisestä kirjoitusjärjestelmästä käydään jatkuvaa väittelyä. Eroa yksinkertaistetun ja perinteisen merkkijärjestelmän välillä on sen verran vähän, viitisensataa merkkiä, ettei molempien järjestelmien lukemista ole kovin vaikeaa oppia, jos on saanut ensin jo opittua jomman kumman.
== Katso myös ==
*[[Siniittiset kielet|Kiinalaiset kielet]]
*[[Sinotiibetiläiset kielet]]
*[[Shī shì shí shī shǐ]]
== Aiheesta muualla ==
{{Wikikieli|code=zh|kieli=Kiinankielinen}}
* [http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/08/08/kiinan-kieli-muutoksessa Kiinan kieli muutoksessa] Yle, Pertti Seppälä 8.8.2014
{{Siniittiset kielet}}
{{Link GA|sv}}
[[Luokka:Kiinan kielet]]
[[Luokka:Taiwanin kielet]]
| 