Ero sivun ”Giorgi Saakadze” versioiden välillä

'''Giorgi Saakadze''' ({{k-ka|გიორგი სააკაძე}}, n. [[1570]] – [[3. lokakuuta]] [[1629]]) oli [[georgia]]lainen poliitikko ja sotilaskomentaja, jolla oli tärkeä mutta kiistelty rooli Georgian politiikassa 1600-luvun alussa. Hänet tunnettiin Georgiassa myös Suurena mouravina ({{k-ka|დიდი მოურავი|Didi mouravi}}), [[Iran]]issa Mūrāv-Beginä ja [[Osmanien valtakunta|osmanien valtakunnassa]] Maghraw-Bekinä, sillä hän toimi [[Tbilisi]]n kuninkaallisena [[mouravi]]-virkamiehenä.

[[Tarkhan-Mouravi|Saakadzen suku]] tuli vähäaatelista ([[aznauri]]). Hänen isänsä Siauš nousi arvoasteikolla palvelemalla uskollisesti [[Kartli]]n kuningas [[Simon I (Kartli)|Simon I]]:tä, jonka sotapalvelukseen Giorgi liittyi varhain urallaan. Nuoren kuningas [[Luarsab II]]:n hallituskaudella vuonna 1608 hänet nimitettiin Tbilisin, [[Tskhinvali]]n ja [[Dvaleti]]n mouraviksi. Saakadze tuhosi Osmanien hyökkäysarmeijan [[Tašiskarin taistelu]]ssa kesäkuussa 1609, minkä jälkeen hänen vaikutus- ja arvovaltansa kasvoivat, sillä hän oli samalla pelastanut Luarsabin syrjäyttämiseltä. Vuonna 1611 kuningas meni naimisiin Saakadzen sisaren Makrinen kanssa, mikä ärsytti suuraatelisia: he suhtautuivat yhä epäilevämmin kunnianhimoista, vähäaatelista noussutta ja Kartlin voimakkaimmaksi mieheksi päätynyttä upseeria kohtaan. Saakadzea vastustivat erityisesti prinssit Parsadan Tsitsišvili ja Šadiman Baratašvili. Vihamielisyydet saavuttivat huippunsa toukokuussa 1612, kun Saakadze loikkasi Persiaan koettuaan henkensä uhatuksi. Hän kääntyi [[islam]]iin ja osoitti sotataitonsa osmaneja vastaan käydyssä sodassa, joten hän sai nopeasti šaahi [[Abbas I]]:n luottamuksen. Hänen mielipidettään kysyttiin säännöllisesti Georgiaan liittyvissä kysymyksissä.<ref name="Suny">{{Kirjaviite|Tekijä=Suny, Ronald Grigor|Vuosi=1994|Nimeke=The Making of the Georgian Nation: 2nd edition|Sivu=50–51|Julkaisija=Indiana University Press|Tunniste=ISBN 0253209153}}</ref><ref name="Iranica-1">{{Verkkoviite|Tekijä=Hitchins, Keith|Osoite=http://www.iranica.com/articles/v10f5/v10f504b.html|Nimeke=Georgia II: History of Iranian-Georgian relations|Julkaisija=Encyclopædia Iranica Online Edition}}</ref>

Vuonna 1614 Saakadze kosti Luarsabille ja hänen aatelisilleen auttamalla šaahi Abbasia hyökkäämään Georgiaan. Hyökkäys päätti Luarsabin hallinnon. Vuonna 1619 Abbas nimitti Saakadzen [[Bagrat VII|Bagrat Khanin]] vekiliksi (sijaishallitsijaksi). Bagrat oli Iranin ehdokas Kartlin kuninkaaksi. Saakadzesta tuli nyt käytännössä Kartlin hallitsija. Kun vihamielisyydet osmaneja vastaan alkoivat uudelleen, Saakadze toimi vuosina 1621–1623 yhtenä šaahin tärkeimmistä komentajista. Hän teki sodassa urotöitä ja Abbas nimitti hänet 35&nbsp;000 hengen suuruista armeijaa johtavan Qarchiha-Khanin henkilökuntaan. Armeija tarkoitettiin murskaamaan Georgiassa syntynyt kapina. Saakadze oli kuitenkin salaliitossa kapinan johtajien eli lankonsa Zurab Aragvilaisen ja kuningas [[Teimuraz I]]:n kanssa. Hän asetti ansan Iranin armeijalle [[Martqopin taistelu|Martqopissa]] 25. maaliskuuta 1625 ja aiheutti hyökkääjille ratkaisevan tappion. Saakadze jatkoi tuhoamalla turkkilaiset paimentolaiset, jotka Iranin hallinto oli tuonut korvaamaan karkotetun georgialaisen väestön. Hän hyökkäsi iranilaisiin varuskuntiin aina [[Gəncə]]ssä ja [[Qarabağ]]issa asti. Kostaakseen Abbas surmasi Saakadzen nuoremman pojan Paatan ja lähetti hänen irtileikatun päänsä georgialaisille. Iranilaisten rankaisuretkikunta seurasi perässä ja sai paljon maksaneen voiton georgialaisista [[Marabdan taistelu]]ssa. Saakadze vetäytyi vuorille ja järjesti voimakkaan sissivastarinnan, joka pakotti Abbas I:n tunnustamaan Teimuraz I:n kuninkaaksi.<ref name="Suny"/>

Georgian aateliston yhtenäisyys kuitenkin luhistui pian. Saakadze vastusti Teimurazin hallintoa ja se johti Kartlissa katkeraan sisäiseen konfliktiin, joka huipentui [[Bazaletin taistelu]]un syksyllä 1626. Kuninkaallinen armeija saavutti voiton Saakadzesta, ja hänet ajettiin maanpakoon [[Istanbul]]iin, jossa hän astui sulttaani [[Ibrahim I]]:n palvelukseen. Hän toimi lyhyen aikaa [[Konya]]n [[vilayet]]in kuvernöörinä ja taisteli iranilaisia vastaan [[Erzurum]]issa (1627–1628) ja [[Meskheti]]ssä (1628). Suurvisiiri [[Ekrem Hüsrev Pašša]] kuitenkin syytti Saakadzea pian maanpetturuudesta, ja hänet teloitettiin yhdessä poikansa Avtandilin ja georgialaisen seurueen kanssa [[Aleppo]]ssa 3. lokakuuta 1629.<ref name="Iranica-1"/>

[[Kuva:Saakadze monument.jpg|thumb|300px|left|Merab Berdzebišvilin tekemä Giorgi Saakadzen patsas Saakadzen aukiolla Tbilisissä.]]

Ensimmäisen kerran Saakadzen maineen yritti palauttaa hänen sukulaisensa Tbilisin metropoliitta Joosef runossaan ''Suuri mouravi'' ({{k-ka|დიდმოურავიანი|Didmouraviani}}; 1681-1687). 1900-luvun alusta lähtien jotkut georgialaiset kirjoittajat ovat myös yrittäneet painottaa Saakadzen elämäkerran positiivisia puolia, erityisesti hänen osallisuuttaan vuoden 1625 kapinaan, joka teki tyhjäksi šaahi Abbasin suunnitelman muuttaa itäiset georgialaisalueet [[Qizilbash]]in kaanikunniksi.<ref>Baramidze, Aleksandre (ed., 1966). [http://www.nplg.gov.ge/ic/DGL/work/QL%20I/2/HTML/1%20(15).htm "დიდმოურავიანი" (''Suuri mouravi'')] teoksessa ქართული ლიტერატურის ისტორია (''Georgian kirjallisuuden historia''). Tbilisi: Sabtšota Sakartvelo.</ref>

1940-luvulla [[Josif Stalin]]in [[toinen maailmansota|sodanaikainen]] propaganda teki Saakadzesta georgialaisen isänmaallisuuden symbolin. Lokakuussa 1940 Stalin julisti, että Suuren mouravin toiveet Georgian "yhdistämiseksi yhdeksi valtioksi kuninkaallisen yksinvaltiuden ja prinssien vallan likvidoinnin kautta" olivat olleet edistyksellisiä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ree, Erik van|Vuosi=2002|Nimeke=The Political Thought of Joseph Stalin: A Study in 20th Century Revolutionary Patriotism|Sivut=304|Julkaisija=Routledge|Tunniste=ISBN 0700717498}}</ref> Stalin yritti ilmeisesti rohkaista georgialaista nationalismia saadakseen kansan tuen sodalle [[Natsi-Saksa|Saksaa]] vastaan. Hän sekaantui itse eeppisen elokuvan ''Giorgi Saakadze'' käsikirjoitukseen. Elokuva tilattiin georgialaiselta elokuvaohjaajalta [[Mikheil Tšiaureli]]lta vuosina 1942–1943.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Stites, Richard|Vuosi=1995|Nimeke=Culture and Entertainment in Wartime Russia|Sivu=171|Julkaisija=Indiana University Press|Tunniste=ISBN 0253209498}}</ref> Elokuvassa Saakadze, alun perin tuntematon aseenkantaja, joutui varakkaiden feodaaliherrojen uhriksi. Nämä olivat valmiita uhraamaan kaiken oman hyötynsä vuoksi, jopa isänmaansa. Elokuvassa vältettiin mainitsemasta Saakadzen omia seikkailuja, ja hänet esitettiin suosittuna, ulkopuolisia hyökkääjiä vastaan taistelleena johtajana. Neuvostoliiton epäluulon ja vakoilumanian ilmapiirissä elokuva toimi myös propagandan välineenä painottamalla, että maanpetoksesta kansan johtajaa ja siten valtiota vastaan tuli rankaistarangaista ankarasti.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Shlapentokh, Vladirmir ja Chliapentokh, Dmitry|Vuosi=1993|Nimeke=Soviet Cinematography, 1918–1991: Ideological Conflict and Social Reality|Sivu=74–75, 81|Julkaisija=Aldine Transaction|Tunniste=ISBN 0202304620}}</ref>