Ero sivun ”Sokerivaahtera” versioiden välillä

Sokerivaahtera on suurikokoinen ja pitkäikäinen puu, joka kasvaa keskimäärin 20–35 metriä korkeaksi ja [[Rinnankorkeusläpimitta|rinnankorkeusläpimitaltaan]] 50–150 senttimetriä paksuksi.<ref name="usda" /><ref name="kershaw" /> Edullisimmilla kasvupaikoilla se voi kuitenkin saavuttaa yli 40 metrin korkeuden ja jopa 300–400 vuoden iän. Se on hidaskasvuinen etenkin taimivaiheessa suhteessa muihin samoilla paikoilla viihtyviin lehtipuulajeihin verrattuna hidaskasvuinen etenkin taimivaiheessa.<ref name="silvics" /><ref name="usda" />

Sokerivaahteran vahva ja voimakkaasti haaroittunut [[Juuri|sivujuuristo]] ulottuu suhteellisen syvälle.<ref name="silvics" /><ref name="usda" /> Sillä on suora [[Puuvarsi|runko]] ja vankkojen oksien muodostama pyöreä, tiheä [[latvus]]. Runkoa peittää vaaleanharmaa [[kaarna]], joka vanhemmiten halkeilee rosoisesti syviksi ja kapeiksi uurteiksi. Kuluvan vuoden versot ovat ohuet, suorat, karvattomat ja kiiltävän punaruskeat.<ref name="kershaw" /><ref name="little">Little 1980, s. 579–580</ref> [[Silmu]]t ovat ruskeat, nukkapintaiset ja teräväkärkiset, ja niissä on 12–16 parittaista suomua.<ref name="kershaw" />

[[Lehti (kasvitiede)|Lehdet]] ovat sormiliuskaiset ja varrella [[Lehtiasento|vastakkain]]. Niiden ruoti on karvainen ja 4–8 senttimetrin mittainen. [[Lehtilapa|Lapa]] on [[Lehtilaita|ehytlaitainen]], viisisuoninen ja keskimäärin 8–20 senttimetriä pitkä ja leveä. Lehtilapa jakaantuu viiteen tai joskus kolmeen lehtiliuskaan, joiden laita on epäsäännöllisen harvahampainen. Liuskojen väliset lovet ovat syvät ja pyöreäpohjaiset. Lehti on yläpuolelta syvän kellanvihreä ja alapuolelta vaaleampi ja usein suonia myöten karvainen. Syysväritys vaihtelee keltaisesta oranssiin ja kirkkaanpunaiseen.<ref name="kershaw" /><ref name="little" />

Sokerivaahteran pikkuruiset, vihertävänkeltaiset [[Kukka|kukat]] puhkeavat ennen lehtiä maalis–toukokuussa maantieteellisestä sijainnista riippuen.<ref name="silvics" /><ref name="little" /> Samassa puuyksilössä ja usein samassa kukinnossakin kasvaa sekä [[Hede|hede-]] että [[emi]]kukkia – emikukkia esiintyy kuitenkin yleensä vain latvuksen yläosassa, kun taas hedekukkia löytyy myös alempaa.<ref name="silvics" /><ref name="kershaw" /> Kukinto on rypäs, joka roikkuu pitkän, karvaisen ja ohuen kukintovarren varassa.<ref name="kershaw" /><ref name="little" /> Kellomaisista kukista puuttuvat terälehdet, mutta niissä on viisi verholehteä.<ref name="kershaw" />

Sokerivaahteran siementuotanto alkaa noin 30–40 vuoden iässä ja saavuttaa kohtalaisen tason 70–100 vuoden iässä. Hyvät siemenvuodet kertautuvat epäsäännöllisesti: Wisconsinin[[Wisconsin]]in keski- ja pohjoisosissa 1–4 vuoden välein, muualla Yhdysvalloissa 2–5 vuoden välein ja Kanadassa 3–7 vuoden välein. Siemenet leviävät pääasiassa tuulen mukana jopa 100 metrin päähän puusta.<ref name="silvics" /><ref name="usda" /> Siementen itämistodennäköisyys on suuri, keskimäärin yli 95 prosenttia. Ne itävät parhaiten noin 1yhden celsiusasteen lämpötilassa, mikä on matalampi kuin millään muulla metsäpuulla. Laji voi lisääntyä siementen lisäksi kantovesojen avulla.<ref name="silvics" />

Sokerivaahtera viihtyy kosteassa, syvässä ja hiesu- tai hiekkapitoisessa maassa, joka läpäisee hyvin vettä ja on [[pH-arvoltaanarvo]]ltaan keskimäärin 5.,5–7.,3.<ref name="silvics" /><ref name="usda" /> Se voi kasvaa niin alavilla mailla kuin ylängöilläkin aina 1&nbsp;700 metrin korkeuteen saakka.<ref name="silvics" /><ref name="little" /> Se ei kuitenkaan menesty kuivassa, ohuessa maaperässä tai soilla.<ref name="silvics" /><ref name="usda" /> Sen taimet sietävät varjostusta hyvinkin pitkiä aikoja.<ref name="silvics" />

Sokerivaahteran mahla on [[Vaahterasiirappi|vaahterasiirapin]] merkittävin raaka-aine maailmassa. Mahla otetaan talteen puusta aikaisin keväällä, kun sen sokeripitoisuus on suurimmillaan. Mahla valutetaan muoviletkuja pitkin erilliseen rakennukseen, jossa siitä haihdutetaan koneellisesti siirappia. Mahlan sokeripitoisuus on 4–6 prosenttia, eli yhden siirappilitran valmistukseen tarvitaan noin 30–40 litraa mahlaa.<ref name="silvics" /><ref name="kershaw" /> Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat tunsivat vaahterasiirapin valmistuksen ensimmäisinä ja opettivat sen uudisasukkaille.<ref name="little" />

Sokerivaahteran hienosyinen ja kestävä puuaines on eräs merkittävimmistä huonekalujen raaka-aineista Pohjois-Amerikassa. Täplä- tai aaltokuvioinen puu on erityisen kysyttyä. Siitä valmistetaan lisäksi lattialautoja, laatikoita, sisustuspaneeleja, puuviilua[[puuviilu]]a, vaneria[[vaneri]]a, urheiluvälineitä, soittimia, työkalujen kahvoja ja leikkuulautoja.<ref name="little" /><ref name="kershaw" /> Uudisasukkaat polttivat puusta [[potaska]]pitoista tuhkaa, jota he käyttivät lannoitteena, saippuan valmistuksessa ja keramiikan lasittamisessa.<ref name="kershaw" /> Sokerivaahteraa käytetään paljon myös koristekasvina.<ref name="usda" />

[[Valkohäntäpeura]], [[hirvi]] ja [[lumikenkäjänis]] käyttävät ravintonaan sokerivaahteran lehtiä. [[Oravat]] syövät myös sen silmuja, versoja ja siemeniä ja [[kanadanpuupiikkisika]] kaarnaa. Monet laululinnut käyttävät sitä pesäpuunaan.<ref name="usda" />