Jaavantiikerin tärkeimpiä saaliseläimiä olivat [[Villisika|villisiat]] ja timorinhirvet. Niiden puutteessa se söi myös muun muassa [[Makakit|makakeja]], [[Piikkisiat|piikkisikoja]], lintuja ja [[Palmunäädät|palmunäätiä]].<ref name ="tiger">{{Kirjaviite | Tekijä =John Seidensticker, Sarah Cristie & Peter Jackson | Nimeke =Riding the tiger: tiger conservation in human-dominated landscapes | Vuosi =1999 | Sivu =18 | Julkaisija =Cambridge University Press | Tunniste =ISBN 978-0521648356 | www =http://books.google.fi/books?id=dbQ8AAAAIAAJ&pg=PA5&dq=javan+tiger+rusa&hl=fi&ei=0Z7eTaGZIY7HswbluazcBQ&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=5&ved=0CDsQ6AEwBA#v=onepage&q=javan%20tiger%20rusa&f=false | www-teksti =Kirja Googlen teoshaussa | Viitattu =26.5.2011| Kieli ={{en}}}}</ref> Myös [[riikinkukot]] osasivat varoa tiikereitä. [[Jaavalaiset]] väittivät, että riikinkukko ilmoittaa metsän asukeille hetken, jolloin tiikeri lähtee liikkeelle piilopaikastaan. Jaavantiikeri oli erittäin hyvä uimari.<ref name="zoo"/> Muiden tiikerien tavoin se oli lisääntymisaikaa lukuun ottamatta yksineläjä. Naaraan kantoaika kesti noin sata päivää, minkä jälkeen se synnytti yleensä 2–3 sokeaa, noin kilon painoista pentua. Pennut tulivat sukukypsiksi 1,5–2 vuoden ikäisinä.<ref name="">{{Verkkoviite | Nimeke=The Javan Tiger | Osoite=http://www.tigerhomes.org/animal/curriculums/javan-tiger-pc.cfm | Julkaisija= Tigerhomes.org | Viitattu=26.5.2011}}</ref>
fuck that shit
== Häviäminen ==
[[Tiedosto:COLLECTIE TROPENMUSEUM Een groep mannen en kinderen poseert bij een pas geschoten tijger te Malingping in Bantam West-Java TMnr 10006636.jpg|thumb|left|Länsi-Jaavassa vuonna 1941 tapettu tiikeri.]]
Vielä 1800-luvun alussa jaavantiikeri oli runsaslukuinen, ja sitä tavattiin kaikkialla kotisaarellaan. Tiikereitä pidettiin kuitenkin tuhoeläiminä<ref name="Mue"/><ref name="fund">{{Verkkoviite | Nimeke= Javan Tiger | Osoite=http://www.savethetigerfund.org/Content/NavigationMenu2/Learn/Tigers/Subspecies/ExtinctSubspecies/JavanTiger/default.htm | Julkaisija=Save The Tiger Fund | Viitattu=30.12.2010}}</ref> Vielä 1800-luvun puolivälissä ne aiheuttivat ongelmia tiheään asutuilla alueilla. Aina 1930-luvulle saakka saaren tiikerien määrä pysyi niin suurena, että suojelua ei pidetty tarpeellisena. Metsästys pysyikin voimallisena, ja ennen toista maailmansotaa Jaavassa lunastettiin vuosittain melkein 9 000 tiikerinmetsästyslupaa. Siirtolaiset alkoivat perustaa Jaavaan viljelmiä vuonna 1940, ja tiikerit joutuivat vetäytymään syrjäisemmille alueille saaren keskiosiin.<ref name="Mue"/> Uusille alueille siirtyneet ihmiset myös metsästivät ja myrkyttivät tiikereitä. Lisäksi tiikerit joutuivat kilpailemaan yhä kiihkeämmin ravinnosta leopardien ja kulkukoirien kanssa.<ref name="Maas"/> Toisen maailmansodan ja sitä seuranneen nousukauden seurauksena jaavantiikerit taantuivat yhä, ja niitä tavattiin enää [[Leuweung Sancangin luonnonpuisto]]ssa, [[Ujung Kulonin kansallispuisto|Ujung Kulonin]] ja [[Baluranin kansallispuisto]]ssa sekä saaren eteläosan vuorilla.<ref name="Mue"/> 1950-luvun puolivälissä alalajin kokonaismäärä oli enää 20–25 yksilöä, joista noin puolet eli Ujung Kulonin kansallispuistossa. Tiikerit hävisivät puistosta 1960-luvulle tultaessa.<ref name="lair">{{Verkkoviite | Nimeke=Javan Tiger Reserves and National Parks in detail. Ujong Kulon National park | Osoite=http://www.lairweb.org.nz/tiger/ujung.html | Julkaisija=lairweb.org.nz | Viitattu=30.12.2010}}</ref> Sittemmin levottomuudet vuonna 1965 ja tärkeimmän saaliseläimen [[Timorinhirvi|timorinhirven]] kantojen romahdus heikensi tilannetta entisestään.<ref name="Mue"/> Alalajin viimeinen tunnettu turvapaikka oli [[Gunung Betiri]]n syrjäisellä rannikkoalueella, jonne perustettiin vuonna 1972 [[Meru-Betirin kansallispuisto]]. Kansallispuisto liitettiin tutkimuspaikaksi vuonna 1973 aloitettuun kansainväliseen tiikerinsuojeluohjelmaan. Tuolloin alueella eli enää 15 tiikeriä. Vuonna 1976 löydettiin vain kolme eläintä eivätkä ne olleet lisääntyneet.<ref name="Mue"/> Vuonna 1979 löydettyjen jälkien perusteella lukumääräksi arvioitiin jälleen kolme yksilöä. Sittemmin ei varmoja jälkiä tai havaintoja ole saatu. Vahvistamattomia havaintoja on tämän jälkeenkin välillä tehty, mutta todennäköisintä on, että jaavantiikeri on kuollut sukupuuttoon.<ref name="Maas"/>
