Ero sivun ”Suomen kielipolitiikka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p päivitetty kuollut linkki |
|||
Rivi 15:
Ruotsin vallan aikana [[aateli]]sto ja iso osa ainakin varakkaammasta [[porvaristo]]sta puhui ruotsia äidinkielenään. Aateliin tai valtaporvaristoon nousseet suomenkieliset ruotsinkielistyivät nopeasti. Enemmistö Suomen ruotsinkielisistä asukkaista kuului silti [[talonpoikaissääty]]yn. Suomenkieliset talonpojat esittivät [[valtiopäivät|valtiopäivillä]] usein pyyntöjä tulkki- ja kääntämispalveluista sekä suomen kielen huomioon ottamisesta valtion virkoja täytettäessä. Käytännön vaikutusta näillä pyynnöillä ei juuri ollut.<ref name="kielilaki"/>
1600-luvun lopulla tai 1700-luvun alussa alkoi orastaa [[fennofilia]]ksi kutsuttu suomalaisuusliike, jonka varhainen edustaja oli [[Daniel Juslenius]]. 1700-luvun jälkipuolella [[Turun akatemia]]n piirissä sitä edusti erityisesti [[Henrik Gabriel Porthan]]. Fennofiliassa yhdistyivät suomen kieleen ja suomalaiseen kansanperinteeseen kohdistuva tieteellinen kiinnostus sekä halu kehittää suomen kieltä kansanvalistustyön tarpeisiin. Porthan kuitenkin katsoi, että ”kulttuurin” levitessä suomen kieli lopulta häviää kokonaan, kuten hänen mukaansa Länsi-Suomen kehityksestä saattoi päätellä.<ref name="om">[http://web.archive.org/web/20110927171142/http://www.om.fi/uploads/zye6d9qeom5.pdf Opetusministeriö - Kansalliskielten historiallinen, kulttuurinen ja sosiologinen tausta] ''"Tämä fennofiliaksi kutsuttu varhainen suomalaisuusliike on henkilöitynyt Henrik Gabriel Porthaniin, joka kuitenkin suhtautui lojaalisti Ruotsin valtakuntaan ja arvioi, että suomen kieli oli kulttuurin levitessä kokonaan häviävä, niin kuin Länsi-Suomen kehityksestä jo voitiin nähdä."''</ref> Porthan ei pitänyt ongelmallisena, että maassa puhuttiin kolmea eri kieltä eli suomea, ruotsia ja latinaa ja että yhteiskunnallisen aseman kohoamiseen liittyi automaattisesti kielen vaihto ruotsiin. Hän kuitenkin määritteli suomalaisuuden nimenomaisesti kielen perusteella. Tutkijoiden näkemykset siitä, hahmottiko Porthan maan kieliryhmät omina kansakuntinaan, eroavat. [[Matti Klinge]]n mukaan Porthan katsoi, että Suomessa oli kaksi kansakuntaa: ”barbaarimetsäläiset ja sivistyneemmän rannikkoseudun väestö”, kun taas [[Juha Manninen]] katsoo, että Porthanin käyttämä ilmaus ''quasi nationes'' (”ikään kuin kansakuntia”) ei tue tätä tulkintaa.<ref>[http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvostelut.php?arvostelu=300 Miten kaukaa suomalaista nationalismia onkaan haettava?]</ref>
=== Suomen suuriruhtinaskunta ===
Rivi 152:
==== Arvostelu ====
Ruotsin kielen opiskelun pakollisuus on saanut paljon arvostelua osakseen joidenkin kansalaisjärjestöjen taholta. Ruotsin kielen opiskelun katsotaan olevan vähemmän hyödyllistä kuin esimerkiksi suurten maailmankielien kuten [[ranskan kieli|ranskan]] tai [[saksan kieli|saksan]]. Opetuksen pakollisuutta puolestaan perustellaan sillä, ettei sen vapaaehtoisuus olisi välttämättä opiskelijoiden edun mukaista, koska se saattaisi asettaa esteitä myöhempiin jatko-opintoihin tai työelämään sijoittumiseen, koska kielilainsäädännön vaatimukset tulee täyttyä työtehtävissä. Myös pohjoismaisia suhteita ja ruotsin kieltä osana suomalaista identiteettiä ja kulttuuria korostetaan.<ref>[http://web.archive.org/web/20050518123741/http://www.edu.fi/julkaisut/kimmo4.pdf Toisen kotimaisen kielen opetuksen kehittämisen suuntaviivoja]</ref> Ruotsin kielen opetusta on toisaalta arvosteltu siitä, että se ei riitä turvaamaan riittävää ruotsin kielen osaamista; ruotsinkieliset opiskelevat yleensä suomen kieltä kolmannelta luokalta alkaen<ref>Ruotsinkielen käyttöalue on Suomessa vetäytynyt kaksikielisistä ympäristöistä ruotsinkielisiin. Pohjoismaisessa yhteistyössä englanti on jo alkanut ottaa ruotsin paikan. http://www.oph.fi/download/46907_alueellinen_vaihtelu_koulutuksessa.pdf Alueellinen vaihtelu koulutuksessa,sivu 168. Opetushallitus.]</ref>, kun taas useimmat suomenkieliset aloittavat ruotsin opiskelun seitsemännellä luokalla<ref>[http://www.oph.fi/download/46907_alueellinen_vaihtelu_koulutuksessa.pdf Alueellinen vaihtelu koulutuksessa,sivu 51. Opetushallitus.]</ref>.
Vaikka Suomessa kieliryhmien välit ovat varsin rauhalliset, muun muassa [[internet]]in keskustelupalstoilla on käyty kiivasta keskustelua maan kansalliskielten asemasta. Erityisesti toisen kotimaisen kielen opiskelun vapaaehtoisuutta on noussut voimakkaasti ajamaan [[Suomalaisuuden liitto]] ry. Liiton lehdissä esitetyt kärkevät näkemykset ovat myös aiheuttaneet pahennusta ja keskustelua<ref>Itälä: Suomenruotsalaisten tappamiskehotus huonoa makua (Kaleva, 27.07.2001)</ref> ja muun muassa liiton johtotehtävissä aiemmin toiminut tutkija Martti Häikiö on pahoitellut järjestön muuttumista jyrkän linjan suomenkielisyysasian ajajien eturyhmäksi. Folktingetin pääsihteerin [[Erik Mickwitz]]in mukaan Suomalaisuuden liitto on valinnut avoimen konfliktin tien tukemalla internetistä löytyvää vihanlietsontaa<ref>[http://www.hs.fi/english/article/print/1076154478514 HS: Erik Mickwitz: Language law came at convenient time]</ref>. Myös suomenruotsalaisten keskuudesta on noussut esiin yksittäisiä henkilöitä, jotka ovat esittäneet [[etnonationalismi|etnonationalistisia]] mielipiteitä. Esimerkiksi [[Finlandssvensk samling]]in puheenjohtaja [[Ida Asplund]] on syyttänyt suomenkielisiä suomenruotsalaisen kulttuuriperinnön ryöväämisestä, koska [[Johan Ludvig Runeberg|J. L. Runebergin]] ja [[Tove Jansson]]in kaltaisten ruotsinkielisten taiteilijoiden tuotanto esitetään osana suomalaiskansallista kulttuuria. Hän myös tuonut julkisuuteen kansainvälisen oikeuden professorin Tore Modeenin näkemyksiä suomenruotsalaisista omana etnisenä ryhmänään ja kansallisuutenaan.<ref>"In Finland this question (Swedish nationality) has been subjected to much discussion. The Finnish majority tries to deny the existence of a Swedish nationality. An example of this is the fact that the statutes always use the concept "Swedish-speaking" instead of Swedish", "The concept of nation has a different significance as meaning of a population group or an ethnic community, irrespectively of its organization. (I prefer to use the concept of nationality in this connection). For instance, the Swedes of Finland, with their distinctive language and culture form a nationality which under the Finnish constitution shall enjoy equal rights with the Finnish nationality","The wording of the Finnish Constitution (Art. 14.1): "Finnish and Swedish shall be the national languages of the republic" has been interpreted by linguist and constitution-writing politician E. N. Setälä and others as meaning that these languages are the State languages of Finland in stead of the languages of the both nationalities of Finland", "It is not correct to call a nationality a linguistic group or minority, if it has developed culture of its own. If there is not only a community of language, but also of other characteristics such as folklore, poetry and literature, folk music, theater, behavior.etc". Tore Modeen, The cultural rights of the Swedish ethnic group in Finland, Europa Ethnica, 3-4 1999,jg.56)</ref><ref>[http://web.archive.org/web/20080603184412/http://www.ovimagazine.com/art/948 Ida Asplund, haastattelu, An Ant verses an Elephant? By Edward Dutton].</ref><ref>{{Verkkoviite| Tekijä=Katja Martelius | Osoite=http://www.cc.jyu.fi/~pasaojan/pakkoruotsi/hs-nyt-7.2.2005.html |Nimeke=Vapaustaistelija | Julkaisu= Helsingin Sanomien NYT-viikkoliite | Ajankohta=2005 | Numero=5}}</ref> Asplundin näkemyksien on muun muassa RKP:n taholta todettu olevan "nuorekkaan radikaaleja", mutta "suurelle osalle ruotsinkielisiä hyvin outoja"<ref>[http://web.archive.org/web/20050422030705/http://www.sfp.fi/Helsingfors/fi/nyhet.php?id=233 Björnberg-Enckell: Suomenruotsalaisuus kansallisesta näkökulmasta]</ref>.
| |||