Ero sivun ”Norjan hallitsija” versioiden välillä

Norja [[Ruotsi-Norja|liitettiin osaksi Ruotsia]] hyvityksestä siitä että Ruotsin itäinen maakunta eli Suomi oli menetetty [[Venäjän keisarikunta|Venäjälle]]. Norjalla ja Ruotsilla oli näin ollen yhteinen hallitsija [[Kaarle XIII]]:n vuodesta [[1814]] jolloin [[persoonaunioni]]<nowiki/>n muodostettiin.

[[Persoonaunioni]]<nowiki/>ssa Norjalla oli laajat [[itsemääräämisoikeus|itsemääräämisoikeudet]] maan sisäisissä asioissa. [[Ulkopolitiikka|Ulko]]-ja [[turvallisuuspolitiikka]] oli yhteinen Ruotsin kanssa.

Norjalla oli näin ollen paljon enemmän päätöksen valtaa omissa sisäisissä asioissa kuin sillä oli ollut [[Tanska-Norja|osana Tanskaa]]. [[Norjan suurkäräjät]] hyväksyivät vuonna [[1905]] lain joka koski Norjan [[Konsulaatti|konsuli]]<nowiki/>laitoksen perustamista mutta Norjan ja Ruotsin yhteinen kuningas [[Oskar II]]:n kieltäytyi hyväksymästä lakia joten Norjan suurkäräjät katsoivat maan eronneen persoonaunionista. Norjassa järjestettiin [[Luettelo kansanäänestyksistä itsenäisyydestä, suvereniteetista ja itsemääräämisoikeudesta|kansanäänestys persoonaunionin purkamisesta]] ja sen taakseen tuli noin 368 392 norjalaisista kun taas säilyttämistä kannatti vain 184 norjalaista. Norjan suurkäräjät ja Ruotsin hallitus saivat sovittua rauhallisesti persoonaunionin lopullisen purkamisen.

Norjan valitsi uudeksi valtionpäämiehekseen Tanskan prinssi Karlin joka otti hallitsija nimekseen [[Haakon VII]] joka oli isänsä puoleltaan Sonderburg-[[Glücksburg]]<nowiki/>in sukua, eli Tanskan hallitsijasukua, ja äidin puoleltaan [[Bernadotte]] eli Ruotsin hallitsijasukua.