Ero sivun ”Vankeus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Vankeuspäivän hinta |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 7:
Suomen rangaistuskäytäntö keskittyy lähinnä vapaus- ja varallisuusrangaistuksiin. Vapausrangaistuksista käytössä ovat vankeus ja sakon [[muuntorangaistus]]. [[Yhdyskuntapalvelu]] ja [[nuorisorangaistus]] ovat vapaudessa suoritettavia rangaistusseuraamuksia.
Vankeusrangaistus on toisaalta tehokas keino eristää rikoksentekijöitä ja antaa yhteiskunnalle signaali jonkin toiminnan epäsuotavuudesta, toisaalta vankeus helpottaa rikoskierteeseen suistumista, kun vankiloissa rikoksentekijät tapaavat muita rikollisia ja muodostavat verkostoja. Lisäksi vankilassa pito on kallista (vuonna 2011 keskimäärin 205 €/päivä/vanki<ref>http://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteetjauutiset/2012_0/03/yhdyskuntapalveluuntuomituistakolmasosa-vangeistaallepuolettekeeuudenrikoksen.html</ref>) eikä yleensä edistä rikollisten paluuta takaisin normaaliyhteiskuntaan.{{Lähde}} Vankilassa sen sijaan tapahtuu sitoutumista rikolliseen vankila-[[alakulttuuri]]in.{{Lähde}} Myös
Vankeutta ei ole ongelmistaan huolimatta voitu korvata muillakaan rangaistusmuodoilla. Sen käyttöä on kuitenkin viime aikoina painotettu siten, että kun ennen omaisuusrikokset olivat merkittävä kalterien taakse vievä syy, nykyisin vankiloissa kärsitään pääasiassa väkivalta- ja [[Huumausainerikos Suomessa|huumausainerikoksista]] kerättyjä rangaistuksia. Osavaikutuksensa vähäiseen vankilukuun (vuonna 1999 noin 2800) oli yhdyskuntapalvelun ja nuorisorangaistuksen kaltaisilla vaihtoehtorangaistuksilla. Vuoden 2000 jälkeen vankiluku on kasvanut voimakkaasti; vuonna 2005 saavutettiin jo 4 000 vangin raja. [[Valvontarangaistus]] otettiin Suomessa käyttöön 1.11.2011.<ref name="OMVR">{{ Verkkoviite | Osoite = http://www.om.fi/Etusivu/Valmisteilla/Lakihankkeet/Seuraamusjarjestelma/Valvontarangaistus | Nimike = Valvontarangaistus Oikeusministeriön selventämänä | Julkaisija = Oikeusministeriö | Ajankohta = 20.11.2011 | Viitattu = 29.8.2014 }}</ref>
== Määräaikaisen vankeusrangaistuksen pituus ==
Määräaikaisen vankeusrangaistuksen (yksittäisen rikoksen rangaistuksen) pituus on 14 päivän ja 12 vuoden välillä. Useista samalla kertaa tuomittavista rikoksista voidaan antaa yhdistetty rangaistus, enintään 15 vuotta vankeutta. Useista eri kerroilla tuomituista vankeusrangaistuksista yhteen laskettava jäljellä oleva [[vapaudenmenetysaika]] voi olla enintään 20 vuotta.
==
{{Pääartikkeli|[[Elinkautinen vankeus]]}}
Elinkautiseen vankeusrangaistukseen sisältyvät kaikki vangille määrätyt määräaikaiset vankeusrangaistukset, arestirangaistukset ja sakon muuntorangaistukset, mutta ei hänen maksettavikseen mahdollisesti tuomittuja vahingonkorvauksia, jotka eivät ole varsinainen rangaistus, vaan taloudellinen hyvitys vääryyttä kärsimään joutuneelle osapuolelle. Elinkautiseen tuomitun rikollisen tapaus otetaan käsittelyyn [[Helsinki|Helsingin]] [[hovioikeus|hovioikeudessa]] hänen suoritettuaan rangaistusta 12 vuotta (21 vuotta nuorempana tehdystä rikoksesta 10 vuotta). Tällöin hänet voidaan päästää [[ehdonalainen vapaus|ehdonalaiseen vapauteen]], mikäli se elinkautiseen vankeusrangaistukseen johtaneen rikoksen tai rikosten laatuun, tuomitun mahdolliseen myöhempään rikollisuuteen, vankilassa mahdollisesti esittämiin uhkauksiin ja käytökseen nähden on kohtuullista. Jos vankia ei vapauteta, hänen tapauksensa otetaan uuteen käsittelyyn aina kahden vuoden välein. Elinkautisesta rangaistuksesta ehdonalaiseen vapautetun vangin koeaika on kolme vuotta, samoin jäännösrangaistus, joka hänelle tuomitaan mahdollisten uusien rikosten yhteydessä.
Elinkautista vankeusrangaistusta koskeva yleinen väärinkäsitys on, että sen pituus olisi 12 vuotta. Todellisuudessa tämän määräajan jälkeen Helsingin hovioikeus ''ottaa käsittelyyn'' elinkaudeksi tuomitun vangin ehdonalaiseen vapauttamista koskevan asian. Edellä on kerrottu vapauttamisen edellytyksistä. Mitään yksiselitteistä, sitovaa ehdonalaiseen vapauteen päästämisen määräaikaa ei siis ole, vaan se on harkinnanvarainen. Tähän saakka pisin yhtämittainen vankeusaika myös elinkautisvangeilla on ollut noin 15 vuotta, mutta uuden lain mukainen käytäntö ei ole vielä muodostunut. Pisimpään Suomessa vankilassa ollut elinkautisvanki on [[Nikita Fouganthine]] (entinen Juha Valjakkala), joka vangittiin vuonna 1988 hänen surmattuaan Ruotsissa pariskunnan ja heidän poikansa. Fouganthine vapautui elinkautisesta koevapauteen [[helmikuu]]ssa vuonna [[2008]].
Ennen [[1. lokakuuta]] [[2006]] voimaan astunutta vankeuslakia [[Armahdus|armahdusoikeus]] on ollut [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidentillä]]. Uudistuksessa kumottujen säädösten mukaan armahdus voitiin myöntää vain anomuksesta eikä mitään automaattista käsittelyä ollut. Tasavallan presidentin armahdusoikeus säilyy edelleen, Helsingin hovioikeuden rinnalla.
Joissain maissa vankeusrangaistukset voivat ylittää syytetyn todennäköisen eliniän. Esimerkiksi Filippiineillä on tuomittu 14 000 vuoden vankeusrangaistukseen.<ref>http://m.hs.fi/inf/infomo?site=hstxt&view=news_ulkomaat_child&feed:a=hs.fi&feed:c=news&feed:i=1135260378793</ref>▼
== Ehdollinen vankeus ==
Rivi 39 ⟶ 40:
Vuodesta 1998 lähtien on ollut mahdollista myös sijoittaa vanki tarkasti valvottuna johonkin ulkopuoliseen yksikköön, jossa hän saa [[päihde]]huoltoa tai vastaavaa apua. Tavoitteena on parantaa vangin selviytymistä normaalielämässä. ''Ehdollinen koevapaus'' otettiin käyttöön 1. lokakuuta 2006.
▲Joissain maissa vankeusrangaistukset voivat ylittää syytetyn todennäköisen eliniän. Esimerkiksi Filippiineillä on tuomittu 14 000 vuoden vankeusrangaistukseen.<ref>http://m.hs.fi/inf/infomo?site=hstxt&view=news_ulkomaat_child&feed:a=hs.fi&feed:c=news&feed:i=1135260378793</ref>
==Katso myös==
| |||