Ero sivun ”Suomen aateli” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) tarkennus |
KLS (keskustelu | muokkaukset) |
||
Rivi 7:
Ajan mittaan rälssioikeuksia alettiin myöntää jopa ilman rälssipalveluksen suorittamista. Verovapaus ei ollut aluksi periytyvä, mutta [[Juhana III]] määräsi aatelisarvon perinnölliseksi [[1569]]<ref name="Factum"/>. Käsite ”aateli” tuli käyttöön 1500-luvun kuluessa.
Vuonna 1723 vahvistettiin laki ritariston ja aateliston erioikeuksista. Eräiltä osin sen säännökset kuitenkin kumosi vuonna 1789 annettu [[yhdistys- ja vakuuskirja]]. Tällöin aatelisto menetti muun muassa yksinoikeutensa korkeimpiin virkoihin.<ref name=Ritarihuone>{{kirjaviite | Tekijä = Johanna Aminoff-Winberg | Nimeke = Ritarihuone ja Suomen aatelissuvut | Sivu = 70–71 | Suomentaja = Salla Korpela, Wilhelm Brummer | Julkaisija = Minerva | Julkaisupaikka = Helsinki | Vuosi = 2013 | Tunniste = 978-952-492-781-9}}</ref><ref name=SuomHist>{{kirjaviite | Tekijä = Salme Vehvilä, Matti J. Castrén | Nimeke = Suomen historia lukioluokkia varten | Sivu = 66–67 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1975 | Tunniste = ISBN 951-0-00592-3}}</ref> Lisäksi talonpojatkin saivat tällöin oikeuden hankkia omistukseensa verovapaita [[rälssitila|rälssi
== Venäjän aika ==
|