Versio 18. elokuuta 2014 kello 16.59 muokkaa Wähäwiisas (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 9 107 muokkausta Otsikointia yhdenmukaistettu, lähteitä puuttuu ← Vanhempi muutos		Versio 19. elokuuta 2014 kello 14.03 muokkaa kumoa Wähäwiisas (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 9 107 muokkausta Kreikkalainen ja kyrillinen vastine; äännearvo Uudempi muutos →
Rivi 3: {{Latinalaiset aakkoset\|iso=G\|pieni=g}} '''G''' ('''g''') on suomalaisten ja samalla [[latinalaiset aakkoset\|latinalaisten aakkosten]] seitsemäs [[luettelo kirjaimista\|kirjain]]. G-kirjaimen nimi on [[suomen kieli\|suomen kielessä]] ''gee''. ja äännearvo joko [[soinnillinen velaariklusiili\|{{IPA\|[ɡ]}}]] tai [[velaarinen nasaali\|{{IPA\|[ŋ]}}]]. [[kreikkalainen kirjaimisto\|Kreikkalaisessa kirjaimistossa]] latinalaista G-kirjainta vastaa [[gamma]] (Γ, γ), [[kyrillinen kirjaimisto\|kyrillisessä kirjaimistossa]] puolestaan [[Г\|Г (г)]]. ==Historiaa== [[Latinalainen aakkosto]] ei varhaisimmassa muodossaan tuntenut G:tä. Kreikan [[gamma]]sta (Γ) juontuvalla [[C]]:llä merkittiin sekä [[soinniton velaariklusiili\|soinnitonta velaariklusiilia]] [k] että sen soinnillista vastinetta [[Soinnillinen velaariklusiili\|{{IPA\|[gɡ]}}]]. Noin 200-luvulla eaa. näille kuitenkin todettiin haluttavan erilliset kirjaimet. Päädyttiin ratkaisuun lisätä C:hen poikkiviiva soinnillisen klusiilin merkiksi. Tämä ratkaisu mahdollisti aiempien kaiverrusten korjailemisen. ==G suomen kielessä== Suomessa g-kirjain esiintyy vierasperäisissä sanoissa [[Soinnillinen velaariklusiili\|soinnillisen velaariklusiilin]] eli {{IPA\|[gɡ]}}-äänteen merkkinä. ~~Sitä käytetään myös kirjainyhdistelmässä ''ng'', joka merkitsee [[velaarinen nasaali\|velaarista nasaalia]] eli ns. äng-äännettä ([ŋ]).~~ G-kirjainta käytetään myös merkitsemään [[velaarinen nasaali\|velaarista nasaalia]] {{IPA\|[ŋ]}} eli ns. äng-äännettä. Tässä käytössä g on kirjainyhdistelmissä ''ng'' (kuten sanassa ''kengät'') sekä ''gn'' (''magneetti''). ==G muissa kielissä==

Ero sivun ”G” versioiden välillä