Ero sivun ”Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas” versioiden välillä

Tukiaisen edustamassa realismissa on nähty muuttumattomuuteen perustuvaa turvallisuutta raskaine [[Arkaainen|arkaaisoivine]] ja jäyhine muotoineen. Veistosten tyypitelty realismi rakensi kuvaa kollektiivisesta suomalaisuudesta, jossa sulottomuus merkitsi aitoutta, koruttomuus rehellisyyttä ja raskaus vakautta. Lehdissä näitä piirteitä saatettiin pilkata "kansanmiehen kestävyysrealismiksi". Aikalaiskirjoittajat näkivät kuitenkin realismin kuluttaneen itsensä loppuun ja Tukiaisenkin sen myötä oman realismin varantonsa raskaan ratsastajapatsaan toteutuksessa. Realismi oli osoittanut siteensä [[Konservatiivinen|konservatiiviseen]] [[nationalismi]]in, eikä sen koettu enää liittyvän ajan suuren linjan [[Demokratia|demokraattisiin]] vapauden tunnuksiin. Modernistinen kuvanveistoteoria leimasi realismin jopa [[Totalitaarisuus|totalitaariseksi]]. Uuden retorisen perinteen muokkaamiseen tuntui löytyvän mahdolisuuksia varsinkin [[informalismi]]ssa, johon monien muidenkin kuvanveistäjien tapaan siirtyi myös Aimo Tukiainen.<ref name= lindg />

 

Nykytaiteen museo [[Kiasma]]n rakentamista veistoksen lähelle vastustettiin 1990-luvun lopulla. Vastustajat eivät katsoneet museota sopivaksi muistomerkin läheisyyteen ja sen rakennuksen ajateltiin uhkaavan patsaan sijaintia sekä näyttävyyttä.<ref name="rautio" /> Jalkaväenkenraali [[Adolf Ehrnrooth]]in mukaan kiistassa oli kysymys siitä, että Mannerheimin ratsastajapatsas ja [[Nykytaide|nykytaiteen]] museo eivät sovi yhteen, koska ne edustavat kahta eri [[maailmankatsomus]]ta. Niiden yhdistämisestä tulisi sekasotku, jota kukaan ei ymmärrä. "Pitää muistaa, että paikka on pyhitetty Mannerheimin muistolle", Ehrnrooth lausui.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = Mannerheimin perinteen vaalijat haluavat äänestää Nykytaiteen museosta. Museon vastustajat aikovat kerätä 10000 helsinkiläisen nimet kansanäänestysaloitteen tueksi | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 26.5.1994 }}</ref>