Ero sivun ”Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Mannerheimin elinaikana: liittyi alunperin... v
Rivi 33:
== Taustatyö ja ideointi ==
=== Mannerheimin elinaikana ===
Ensimmäiset ajatukset patsaasta esitettiin [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] jälkeen, ja idea oli lähtöisin mahdollisesti Mannerheimin esikunnan piiristä.<ref>Konttinen 1998, s. 43</ref> Ratsastajapatsashanke liittyi alun perin 1910-luvun lopulla suunniteltuihin pääkaupungin itsenäisyys- ja vapaudenpatsassuunnitelmiin.<ref name= lindg /> Erilaisia ratsastajapatsaita suunniteltiin sodan muistomerkiksi myös muualle Suomeen. Asia ei kuitenkaan edennyt vuosiin. [[Kymintehdas|Kymintehtaan]] johtaja Julius Polin lahjoitti vuonna 1928 pohjarahastoksi 100&nbsp;000 markkaa patsasta varten, mutta asetti ehdoksi, että hanke saataisiin alulle 15 vuoden kuluessa.<ref name="ko52">Konttinen 1989, s. 52.</ref> Mannerheimin ratsastajapatsaan suunnittelu aloitettiin 1930-luvulla.<ref name="m.fi" /> 1937 tuli Suomen Teollisuusliitolta 500&nbsp;000 markan lahjoitus.<ref name="ko52" /> Sen jälkeen alettiin valmistella patsaskomiteaa. Komiteaan tuli yhteensä 49 jäsentä.<ref name="ko52" /> Patsaskomitean perustamisen jälkeen suoritettiin yleinen varainkeruu [[1938]].<ref name="m.fi" /> Koska komitea ei ollut sellainen yhteisö, joka olisi voinut saada keräysluvan, luvan hankki [[Itsenäisyyden liitto]].<ref name="ko54">Konttinen 1989, s. 54</ref>
 
Mannerheim itse suhtautui patsashankkeeseen vähän epäröiden: ilmeisesti hän epäili suomalaisten taiteilijoiden osaamista ja piti myös sisäpoliittista tilannetta liian arkana tämänkaltaiselle monumentille.<ref name="ko2526">Konttinen 1989, s. 25–26</ref> Samalla häntä kuitenkin vaivasi, tuleeko patsaan hevosesta ja ratsastusasennosta aidon näköisiä.<ref name="ko2526" /> Suomessa ei taiteilijoilla ollut mahdollisuuksia tehdä suurikokoisia hevosveistoksia, koska niistä ei ollut tilauksia ja vireillä olleitakaan hankkeita ei ollut toteutettu.<ref>Konttinen 1989, s. 51</ref>