Ero sivun ”Phalanx CIWS” versioiden välillä

'''Phalanx CIWS''' (lyhenne sanoista ''Close-In Weapon System'') on erityisesti [[Yhdysvaltain laivasto]]n käytössä oleva automaattinen ohjuksentorjuntajärjestelmä, joka on osa kaikkien Yhdysvaltain pintasotalaivojen ilmapuolustusta. [[General Dynamics]] Corporationin suunnittelemaa, nykyisin [[Raytheon]] Companyn valmistamaa järjestelmää kokeiltiin ensimmäisen kerran vuonna [[1973]] ''USS King''issä, ja vuonna [[1980]] lentotukialus ''USS Coral Sea'' oli ensimmäinen alus johon järjestelmä asennettiin pysyväiskäyttöön. Phalanx on myös useiden muiden maiden, muun muassa [[Ranska]]n, [[Saksa]]n ja [[Italia]]n käytössä.

 

Phalanx suunniteltiin tuhoamaan laivoja uhkaavia [[Ohjus|ohjuksia]], [[Helikopteri|helikoptereita]] sekä [[Hävittäjä (lentokone)|hävittäjiä]]. Phalanxin kantomatka on suunnittelukriteeriensä vuoksi varsin lyhyt (noin 9 km) nykyaikaisten merimaaliohjuksien kantamiin verrattuna. Aseen [[Lavetti|tykkilavetti]] liikkuu suurella nopeudella ja tarkkuudella. Phalanxin erityisen hyvä puoli on, ettei se tarvitse toimiakseen kuin kylmää vettä [[elektroniikka]]nsa jäähdyttämiseen ja riittävästi virtaa. Näin ollen järjestelmä on helppo asentaa esimerkiksi huoltoaluksiin, joilta puuttuvat taistelualusten monimutkaisempien asejärjestelmien vaatimat tutka- ja tietokonejärjestelmät. Phalanx voi toimia täysin itsenäisesti riippumatta esimerkiksi laivan vahingoista.