Ero sivun ”Moshe Dayan” versioiden välillä

Jo vuoden 1948 itsenäisyyssodassa Dayan oli merkittävässä asemaissaasemassa Israelin armeijassa. Dayan oli Israelin puolustusvoimien ylipäällikkö vuosina 1953 – 1958, mihin sisältyy [[Suezin kriisi]]n aika vuonna 1956. [[Kuuden päivän sota|Kuuden päivän sodan]] aikana 1967 Dayan oli puolustusministerinä kuten myös [[Jom kippur -sota|jom kippur- -sodan]] aiknaaikana 1973.

Hänen vanhempana olivat Shmuel ja Deborah olivat [[Ukraina]]sta tulleita [[juutalaiset|juutalais]]pakolaisia. Moshe Dayan liittyi jo 14-vuotiaana [[Haganah|Haganaan]]iin, maanalaiseen juutalaiseen sotilasjärjestöön, joka vaati Israelin itsenäisyyttä vastustaen Britannian mandaattihallintoa ja arabien yrityksiä estää juutalaisen vaikutusvallan kasvu Palestiinassa. Englantilaisen siionistiupseerisionistiupseeri [[Orde Wingate]]n antama sotilaskoulutus vaikutti voimakkaasti Dayanin kehitykseen.{{lähde}}

Britit vangitsivat Dayanin vuonna 1939, mutta hänet vapautettiin kahta vuotta myöhemmin helmikuussa 1941, jotta hän pääsi [[Australia]]n 7. jalkaväkidivisioonan rivessä taistelemaan [[Vichyn Ranska]]n joukkoja vastaan [[Syyria]]ssa.<ref name="BR">{{Kirjaviite | Tekijä = Bernard Reich | Nimeke = Political leaders of the contemporary Middle East and North Africa | Suomentaja = | Vuosi = 1990 | Luku = | Sivu = 143| Julkaisija = Greenwood Publishing Group | Tunniste = ISBN 978-0313262135| Kieli = {{en}} }}</ref> Dayan menetti toisen silmänsä taistelussa. Hänet palkittiin yhdellä Brittiläisen imperiumin korkeimmista kunniamerkeistä. JossainHän välissäon hän saisaanut koulutuksen myös [[laskuvarjojääkäri]]ksi, jollaisena hän sittemmin tulikin tunnetuimmaksi.{{lähde}}

Vuoden 1948 [[Israelin itsenäisyyssota|Israelin itsenäisyyssodan]] aikana Dayanin ensimmäisenäensimmäinen tehtävänätehtävä oli Jordanin laakson puolustaminen.Sen Hänjälkeen hän oli sitten suurten sotilasyksikköjen komentaja keskusrintamalla. Hän oli läheisessä yhteistyössä Israelin pääministerin [[David Ben-Gurion|David Ben Gurion]]in jasekä [[Shimon Peres]]in kanssa. Sodan jälkeen Dayan aloitti nopean nousun sotavoimissa. Dayan oli Israelin puolustusvoimien ylipäällikönä 1954–1958.<ref name="BR"/> Siten hän johti Israelin sotavoimia [[Suezin kriisi]]n aikana 1956.

Erottuaan vakinaisesta palveluksesta Dayan liittyi [[Mapai]]-puolueseen, [[David Ben-Gurion|David Ben Gurion]]in johtamaan vasemmistoryhmittymään. Dayan toimi maatalousministerinä vuoteen 1964 asti. Dayan seurasi Ben-Gurionia lojalistien ryhmään, joka erosi Mapai-puolueesta [[Rafi]]-puolueeksi vuonna 1963. Seuraava pääministeri, [[Levi Eshkol]], yritti estää Dayania vaikuttamasta puolustuspolitiikkaan, ja Dayan erosi hallituksesta 1964.<ref name="BR"/>

Moshe Dayan nimitettiin Israelin puolustusministeriksi 1. kesäkuuta 1967, ja hän ehti vaikuttaa suuresti Israelin armeijan toimintaan kuuden päivän sodassa. Israel hyökkäsi voitokkaasti 5. kesäkuuta 1967 alkaneessa sodassa.<ref name="BR"/> Moshe Dayan aja Jitzhak Rabin pitivät hartaushetken Jerusalemin itkumuurilla Israelin voiton kunniaksi 7. kesäkuuta 1967. Dayan oli "haukkojen" johtaja työväenhallituksessa vastustaen paluuta vuotta 1967 edeltäneille vanhoille rajoille. Hän sanoi, että ilman Israelin satamaaSiinain niemimaalla sijaitsevaa [[Sharm el-Sheik|Sharm el-Sheikin]]iä Siinain niemimaallasatamaa ei rauhaa solmita rauhaa".{{lähde}}