Ero sivun ”Olavi Paavolainen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
otsikko
Rivi 84:
Aiemmat yritykset olivat kilpistyneet siihen, että Neuvostoliitto halusi maineensa puhdistamiseksi vieraikseen tunnettuja kulttuurihenkilöitä. Kun halukkaita ei enää tahtonut löytyä, Paavolainen sai viisumin, suosittelijanaan [[Hella Wuolijoki]], ja jopa ykkösluokan vieraaksi. Kivennavalla syntynyt ja isänsä kanssa useasti Pietarissa käynyt Paavolainen puhui auttavasti venäjää.<ref name="SSki">Saska Saarikoski, Punaisen jättiläisen vieraana. Helsingin Sanomat 19.1.2014 s. C 9</ref> Paavolainen aloitti matkansa 19. toukokuuta 1939. Paavolaisen tarkoitus oli palata samaa reittiä takaisin jo heinäkuussa, mutta hän sai pidennettyä viisumiaan kolme kertaa ja palasi loppujen lopuksi [[Odessa]]n, [[Konstantinopoli]]n ja [[Ateena]]n kautta syyskuussa.<ref>Jaakko Paavolainen 1991, s. 158–159</ref>
 
Ensimmäiset kymmenen päivää Paavolainen vietti [[Pietari (kaupunki)|Leningrad]]issa ja jatkoi sitten matkaa [[Moskova]]an. Kaupunki sai jopa Paavolaisenkin mykistymään kauneudellaan ja loistollaan. Kolme päivää juhannuksen jälkeen Paavolainen lähti [[Gorki]]sta risteilylle [[Volga]]lle. Hän kävi myös [[StalingradVolgograd|Stalingradissa]]issa ja jatkoi aina [[Tbilisi]]in saakka. Palattuaan retkeltään Moskovaan Paavolainen haki viisumin pidennystä ja pääsi Moskovan urheilujuhlien yhteydessä näkemään [[Josif Stalin]]in, [[Vjatšeslav Molotov]]in ja [[Kliment Vorošilov]]in.<ref>Jaakko Paavolainen 1991, s. 159–160.</ref>
 
Kun paluun aika koitti eikä viisumia enää saanut pidennettyä, Paavolainen päätti toteuttaa vanhan unelmansa ja käydä paluumatkalla [[Istanbul]]issa ja [[Ateena]]ssa. Paavolaisen saavuttua Ateenaan alkoi [[toinen maailmansota]] [[Puolan offensiivi|Saksan hyökkäyksellä Puolaan]]. Sen seurauksena kaikki laivavuorot Välimerellä peruttiin. Paavolainen pääsi kuitenkin konsuli Gröndahlin avulla [[Ranska]]an ja sieltä miinakenttien läpi [[Göteborg]]iin ja lopulta 22. syyskuuta Turkuun.<ref>Jaakko Paavolainen 1991, s. 160–161</ref>