Ero sivun ”Ionisoitumisenergia” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lähde
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Ionisoitumisenergia''' eli '''ionisaatioenergia''' (tunnus ''I'' tai ''E''<sub>i</sub>) on [[energia]], joka vähintään tarvitaan [[elektroni]]n irrottamiseksi perustilassa olevasta [[atomi]]sta tai [[molekyyli]]stä. Neutraalin atomin tai molekyylin tapauksessa voidaan myös ouhua ensimmäisestä ionisoitumisenergiasta ja poistettaessa elektroni positiivisesti varautuneesta ionista eli [[kationi]]sta puhutaan toisesta ionisoitumisenergiasta.<ref name="IUPAC">{{Verkkoviite | Osoite =http://goldbook.iupac.org/I03199.html | Nimeke =Ionization energy | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu =IUPAC GoldBook | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =IUPAC | Viitattu = 25.7.2014 | Kieli ={{en}} }}</ref> Ionisoitumisenergiaa sanotaan toisinaan '''ionisoitumispotentiaaliksi'''<ref name="IUPAC" />, vaikka energia ja [[sähköinen potentiaali|potentiaali]] ovat eri asioita.
 
Ionisoitumisenergian avulla voidaan arvioida, kuinka helposti atomi luovuttaa elektronitiheyttään. Esimerkiksi [[jalokaasu]]atomilla on nykyisin tunnetuissa jalokaasumolekyyleissä aina positiivinen [[Sähkövaraus#Osittaisvaraus|osittaisvaraus]], eli se luovuttaa omaa elektronipilveään muille atomeille. Siten voidaan päätellä, että jalokaasu reagoi sitä herkemmin, mitä pienempi sen ionisoitumisenergia on. Jos [[radioaktiivisuus|radioaktiivista]] [[radon]]ia ei oteta huomioon, pienin ionisoitumisenergia on jalokaasuista [[ksenon]]illa. Ksenonia onkin suurimmassa osassa tunnetuista jalokaasuyhdisteistä.