Ero sivun ”Theodor Adorno” versioiden välillä

Adornon teorioihin on vaikuttanut pääasiassa [[Max Weber]]in [[lumouksen haihtuminen|lumouksen haihtumisen]] kritiikkiarvostelu, [[Georg Lukács]]in hegeliläinen tulkinta marxismistamarxilaisuudesta sekä [[Walter Benjamin]]in historianfilosofia. Adornon (ja muun [[Frankfurtin koulukunta|Frankfurtin koulukunnan]]) mukaan edistynyt [[kapitalismi]] oli onnistunut sisällyttämään tai lopettamaan voimat, jotka kykenisivät romahduttamaan sen, ja että vallankumouksellinen hetki, jolloin se olisi voitu muuttaa sosialismiksi oli mennyt ohi. Teoksessaan ''NegatiivinenNegative dialektiikkaDialektik'' (Negatiivinen dialektiikka, 1966, ei suom.) hän toteaa, että filosofia on edelleen tarpeellista koska tämän asian ymmärtämisen aika meni ohi. Adornon mukaan kapitalismi oli vakiintunut yhä voimakkaammin, koska se hyökkäsi vallankumouksellisen tietoisuuden objektiiviseen perustaan ja koska se hävitti individualismin, joka oli ollut kriittisen tietoisuuden perusta.

Adorno näki [[Kulttuuriteollisuus|kulttuuriteollisuuden]] alueena, jossa kriittiset taipumukset ja mahdollisuudet eliminoitiin. Hänen mukaansa kulttuuriteollisuus manipuloi väestöä tuottaessaan ja levittäessään kulttuuritavaroita joukkotiedotusvälineiden kautta. [[Populaarikulttuuri]] oli yksi syistä, joiden vuoksi ihmiset muuttuivat passiiviseksi. Populaarikulttuurin kuluttamisen kautta saatavilla olevat "helpot”helpot nautinnot" tekivätnautinnot”tekivät ihmisistä tottelevaisia ja tyytyväisiä, huolimatta siitä miten huonoissa taloudellisissa oloissa he elivät. Vaihtelu kulttuurihyödykkeiden välillä saavat ne näyttämään erilaisilta, vaikka ne ovatkin vain saman teeman variaatioitamuunnelmia. Adornon mukaan "samaa”samaa asiaa tarjotaan kaikille kulutushyödykkeiden standardoidun tuotannon kautta"kautta”, mutta tämä peitetään "maun”maun manipuloinnilla ja virallisen kulttuurin teeskentelemällä individualismilla"individualismilla”<ref>{{Lehtiviite|Otsikko=On the Fetish Character in Music and the Regression of Listening|Julkaisu=The Essential Frankfurt School Reader|Tekijä=Adorno, Theodor|Ajankohta=1938|Sivut=280|Julkaisija=Blackwell}}</ref> . Adorno kutsui tätä ilmiötä ''pseudo-yksilöllistämiseksi'' ja'' aina-samaksi''.

* {{Kirjaviite | Tekijä=Horkheimer, Max & Adorno, Theodor W. | Nimeke=Valistuksen dialektiikka: Filosofisia sirpaleita | Selite=(Dialektik der Aufklärung: Philosophische Fragmente, 1947.) Suomentanut Veikko Pietilä. Klassikko-sarja | Julkaisupaikka=Tampere | Julkaisija=Vastapaino | Vuosi=2008 | Tunniste=ISBN 978-951-768-219-0}}