Ero sivun ”Theodor Adorno” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
fix, linkkien siirto
Rivi 14:
}}
'''Theodor Ludwig Wiesengrund Adorno''' ([[11. syyskuuta]] [[1903]] [[Frankfurt am Main]] – [[6. elokuuta]] [[1969]] [[Visp]]) oli [[saksa]]lainen [[sosiologi]], [[filosofi]], [[musiikkitiede|musiikkitieteilijä]] ja [[säveltäjä]], joka tunnetaan hänen massakulttuuriin ja kulttuurituotantoon suuntaamastaan kritiikistä. Adorno kuului niin kutsuttuun [[Frankfurtin koulukunta]]an, jonka muita jäseniä olivat muun muassa [[Max Horkheimer]], [[Herbert Marcuse]] ja [[Jürgen Habermas]].
 
Adornon taidefilosofia perustuu taideteoksen yksittäisluonteen ja sisällöttömyyden, "ei-identtisyyden" ja "partikulaariuden" puolustamiseen. Hän sai vaikutteita [[Immanuel Kant]]ilta, [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel]]iltä, [[Sigmund Freud]]ilta ja [[Karl Marx]]ilta. Taidefilosofiassaan hän asettuu kaikkia taiteelle annettuja sisältöjä vastaan. Modernissa maailmassa [[taide]] voi toimia itsenäisesti, olla vain taidetta. Tähän sen hänestä tulee myös pyrkiä. Adornon postuumi teos ''Esteettinen teoria'' on modernin taidefilosofian klassikko.
 
== Teoria ==
 
Adornon teorioihin on vaikuttanut pääasiassa [[Max Weber]]in [[lumouksen haihtuminen|lumouksen haihtumisen]] kritiikkiarvostelu, [[Georg Lukács]]in hegeliläinen tulkinta marxismistamarxilaisuudesta sekä [[Walter Benjamin]]in historianfilosofia. Adornon (ja muun [[Frankfurtin koulukunta|Frankfurtin koulukunnan]]) mukaan edistynyt [[kapitalismi]] oli onnistunut sisällyttämään tai lopettamaan voimat, jotka kykenisivät romahduttamaan sen, ja että vallankumouksellinen hetki, jolloin se olisi voitu muuttaa sosialismiksi oli mennyt ohi. Teoksessaan ''NegatiivinenNegative dialektiikkaDialektik'' (Negatiivinen dialektiikka, 1966, ei suom.) hän toteaa, että filosofia on edelleen tarpeellista koska tämän asian ymmärtämisen aika meni ohi. Adornon mukaan kapitalismi oli vakiintunut yhä voimakkaammin, koska se hyökkäsi vallankumouksellisen tietoisuuden objektiiviseen perustaan ja koska se hävitti individualismin, joka oli ollut kriittisen tietoisuuden perusta.
 
Adorno näki [[Kulttuuriteollisuus|kulttuuriteollisuuden]] alueena, jossa kriittiset taipumukset ja mahdollisuudet eliminoitiin. Hänen mukaansa kulttuuriteollisuus manipuloi väestöä tuottaessaan ja levittäessään kulttuuritavaroita joukkotiedotusvälineiden kautta. [[Populaarikulttuuri]] oli yksi syistä, joiden vuoksi ihmiset muuttuivat passiiviseksi. Populaarikulttuurin kuluttamisen kautta saatavilla olevat "helpot”helpot nautinnot" tekivätnautinnot”tekivät ihmisistä tottelevaisia ja tyytyväisiä, huolimatta siitä miten huonoissa taloudellisissa oloissa he elivät. Vaihtelu kulttuurihyödykkeiden välillä saavat ne näyttämään erilaisilta, vaikka ne ovatkin vain saman teeman variaatioitamuunnelmia. Adornon mukaan "samaa”samaa asiaa tarjotaan kaikille kulutushyödykkeiden standardoidun tuotannon kautta"kautta”, mutta tämä peitetään "maun”maun manipuloinnilla ja virallisen kulttuurin teeskentelemällä individualismilla"individualismilla”<ref>{{Lehtiviite|Otsikko=On the Fetish Character in Music and the Regression of Listening|Julkaisu=The Essential Frankfurt School Reader|Tekijä=Adorno, Theodor|Ajankohta=1938|Sivut=280|Julkaisija=Blackwell}}</ref> . Adorno kutsui tätä ilmiötä ''pseudo-yksilöllistämiseksi'' ja'' aina-samaksi''.
 
Adornon taidefilosofia perustuu taideteoksen yksittäisluonteen ja sisällöttömyyden, "ei”ei-identtisyyden"identtisyyden” ja "partikulaariuden"”partikulaariuden” puolustamiseen. Hän sai vaikutteita [[Immanuel Kant]]ilta, [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel]]iltä, [[Sigmund Freud]]ilta ja [[Karl Marx]]ilta. Taidefilosofiassaan hän asettuu kaikkia taiteelle annettuja sisältöjä vastaan. Modernissa maailmassa [[taide]] voi toimia itsenäisesti, olla vain taidetta. Tähän sen hänestä tulee myös pyrkiä. Adornon postuumitaiteenfilosofinen teos ''[[Esteettinen teoria]]'' on(1970) moderninilmestyi taidefilosofian klassikkopostuumisti.
 
== Sävellykset ja musiikin tutkimus ==
Rivi 30:
 
== Katso myös ==
 
* [[Autoritaarisuus]]
 
Rivi 39 ⟶ 38:
 
=== Suomennetut teokset ===
* {{Kirjaviite | Tekijä=Adorno, Theodor W. | Nimeke=[[Esteettinen teoria]] | Selite=(Ästhetische Theorie, 1970.) Toimittaneet Gretel Adorno, Rolf Tiedemann. Suomennos ja johdanto: Arto Kuorikoski. Klassikko-sarja | Julkaisupaikka=Tampere | Julkaisija=Vastapaino | Vuosi=2006 | Tunniste=ISBN 951-768-113-5}}
 
* {{Kirjaviite | Tekijä=Adorno, Theodor W. | Nimeke=Esteettinen teoria | Selite=(Ästhetische Theorie, 1970.) Toimittaneet Gretel Adorno, Rolf Tiedemann. Suomennos ja johdanto: Arto Kuorikoski. Klassikko-sarja | Julkaisupaikka=Tampere | Julkaisija=Vastapaino | Vuosi=2006 | Tunniste=ISBN 951-768-113-5}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Adorno, Theodor W., Horkheimer, Max & Marcuse, Herbert | Nimeke=Järjen kritiikki | Selite=Suomentanut ja toimittanut Jussi Kotkavirta | Julkaisupaikka=Tampere | Julkaisija=Vastapaino | Vuosi=1991 | Tunniste=ISBN 951-9066-41-1}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Horkheimer, Max & Adorno, Theodor W. | Nimeke=Valistuksen dialektiikka: Filosofisia sirpaleita | Selite=(Dialektik der Aufklärung: Philosophische Fragmente, 1947.) Suomentanut Veikko Pietilä. Klassikko-sarja | Julkaisupaikka=Tampere | Julkaisija=Vastapaino | Vuosi=2008 | Tunniste=ISBN 978-951-768-219-0}}
* {{Lehtiviite | Tekijä=Adorno, Theodor W. | Otsikko=Minkä tähden vielä filosofiaa | Selite=Wozu noch Philosophie. Puhe Hessenin yleisradiossa 1962 | Julkaisu=Niin & näin | Numero=4 | Vuosi=2008 | Sivut=21-28}}
 
=== Muuta kirjallisuutta ===
 
* {{Kirjaviite | Tekijä=Benzer, Matthias | Nimeke=The Sociology of Theodor Adorno | Julkaisija=Cambridge University Press | Julkaisupaikka=Cambridge | Vuosi=2011 | Tunniste=ISBN 978-1-10700-009-4 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kotkavirta, Jussi & Reiners, Ilona (toim.) | Nimeke=Konstellaatioita: Kirja Adornosta | Julkaisupaikka=Tampere | Julkaisija=Vastapaino | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-768-061-9}}
Rivi 55 ⟶ 52:
{{Commons-rivi|Theodor W. Adorno|Theodor W. Adorno}}
* [http://web.archive.org/web/20051028081323/http://www.kultti.net/jutut/2001/31_sekopaa.html Helmut Diekmannin kirjoitus Adornon Sibelius-kritiikkiä käsittelevästä väitöskirjasta]
* Jakke Holvas: [http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/%C3%84l%C3%A4+palvo+neroa+oivalla+h%C3%A4nen+teoksensa/HS20061210SI1KU02r2e Älä palvo neroa, oivalla hänen teoksensa]. Helsingin sanomat 10.12.2006.
* Jussi Kotkavirta: [http://netn.fi/sites/netn.fi/files/netn073-11.pdf Vielä toteutumattomasta]. Niin & näin 3/2007. (PDF)
 
{{AAKKOSTUS:Adorno, Theodor}}