nsanottuNiin sanottu [[Aitosuomalaisuus|aitosuomalainen rintama]], johon kuului suuri osa poliittista oikeistoa, oli jo itsenäisyyden alkuvuosista asti vaatinut [[Helsingin yliopisto]]n täydellistä suomalaistamista. [[Kivimäen hallitus]] nosti kysymyksen uudelleen esiin ja tunnusteli mahdollisuuksia joko siirtää koko [[ruotsinkielinen opetus Helsingin yliopistossa]] Turkuun [[Åbo Akademi]]in tai perustaa Helsinkiin uusi ruotsinkielinen yliopisto. Kun nämä yritykset eivät tuottaneet tulosta, hallitus yritti ajaa läpi kompromissiehdotuksen, jonka mukaan suomenkielisen opetuksen määrää yliopistossa kasvatettaisiin mutta se pysyisi silti kaksikielisenä. Vuoden 1935 alussa kutsuttiin koolle [[Ylimääräiset valtiopäivät 1935|ylimääräiset valtiopäivät]] käsittelemään asiaa, mutta aitosuomalaiset aloittivat kiivaan jarrutustaistelun. Kun aitosuomalaisten edustajat olivat pitäneet eduskunnassa puheita yhtäjaksoisesti viisi vuorokautta, presidentti [[P. E. Svinhufvud]] hajotti valtiopäivät.
Epäonninen yliopistokysymys henkilöityi opetusministeri Mantereeseen ja laski tämän suosiota sekä poliittista vaikutusvaltaa. Kun Kivimäen hallitus kaatui 1936, Mantere ei enää päässyt ministeriksi [[A. K. Cajander]]in punamultahallitukseen. Vuonna 1939 hän luopui kansanedustajuudesta ja vetäytyi politiikasta.
