Ero sivun ”Synergismi” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Lähteetön}}
'''Synergismi''' on [[teologia]]ssa oppi [[Jumala]]n ja [[ihminen|ihmisen]] yhteisvaikutuksesta ihmisen kääntymyksessä Jumalan puoleen. Ihmisen oma toiminta ja käyttäytyminen vaikuttavat hänen eskatologiseen pelastumiseensa. Synergismiä kutsutaan myös ''voluntarismiksi'' (lat. ''voluntas,'' tahto). Termiä käytetään usein oppisanana niputtamaan käsityksiä, joiden varsinainen näkemys on paljon monisyisempi.
== Historiallinen kehitys ==
Synergismin raamatullinen pohja löytyy Vanhan testamentin apokryfeistä ja [[Sirakin kirja]]sta. Ihmisen vastuun perusteena on [[Jeesus Siirakin poika|Siirakin]] mukaan luominen vastuulliseksi yksilöksi tähän maailmaan. ''"Hän teki alussa ihmisen ja jätti hänet hänen vapaan tahtonsa valtaan. Jos tahdot, sinä pidät käskyt; sinä olet uskollinen, jos se sinulle kelpaa."'' (15:14-15). Käskyjen pitäminen on Siirakin lakiteologiassa Jumalan luomisjärjestyksen toteuttamista. Ihmisen odotetaan toteuttavan elämäänsä vastuullisesti. Syntiinlankeemuksen ajatuksella ei ole kovinkaan keskeistä asemaa Siirakin teologiassa. ''"Hän antoi heille vapaan tahdon ja kielen ja silmät, korvat ja sydämen, millä ajatella. Hän täytti heidät taidolla ja ymmärryksellä ja osoitti heille hyvän ja pahan."'' (Siir. 17:6-7). Jopa hyvän ja pahan tietäminen esitetään myönteisessä valossa. Se on edellytys kyvylle inhimillisiin moraaliarviointeihin. Pelagiuksen mukaan vapaa tahto puolestaan on ehdoton edellytys etiikalle: jos ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, häntä ei voida pitää syyntakeisena.▼
Synergismin esitti ensimmäisenä kirkkoisä [[Origenes]], ja täydellisimpänä sen esitti [[Pelagius]] 400-luvulla. Hänen esittämäänsä mallia nimitetään pelagiolaisuudeksi. Synergismissä Jumala ei pelasta ihmistä ilman tämän omaa panosta asiassa. Tämä puolestaan vaatii taakseen [[vapaa tahto|vapaan tahdon]] käsitteen. Pelagiuksen mukaan vapaa tahto on ehdoton edellytys etiikalle: jos ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, häntä ei voida pitää syyntakeisena. Pelagiuksen kantaa vastusti [[Augustinus]], jonka näkemykset hyväksyttiin kirkossa laajemmin.
== Raamatullisia ja teologisia näkökulmia ==
▲Synergismin raamatullinen pohja löytyy Vanhan testamentin apokryfeistä ja [[Sirakin kirja]]sta. Ihmisen vastuun perusteena on [[Jeesus Siirakin poika|Siirakin]] mukaan luominen vastuulliseksi yksilöksi tähän maailmaan. ''"Hän teki alussa ihmisen ja jätti hänet hänen vapaan tahtonsa valtaan. Jos tahdot, sinä pidät käskyt; sinä olet uskollinen, jos se sinulle kelpaa."'' (15:14-15). Käskyjen pitäminen on Siirakin lakiteologiassa Jumalan luomisjärjestyksen toteuttamista. Ihmisen odotetaan toteuttavan elämäänsä vastuullisesti. Syntiinlankeemuksen ajatuksella ei ole kovinkaan keskeistä asemaa Siirakin teologiassa. ''"Hän antoi heille vapaan tahdon ja kielen ja silmät, korvat ja sydämen, millä ajatella. Hän täytti heidät taidolla ja ymmärryksellä ja osoitti heille hyvän ja pahan."'' (Siir. 17:6-7). Jopa hyvän ja pahan tietäminen esitetään myönteisessä valossa. Se on edellytys kyvylle inhimillisiin moraaliarviointeihin.
Uudessa testamentissa Jeesuksen kehotukset parannukseen, synnittömään elämään sekä rakkauden kaksoiskäskyyn (Luuk 10:25-28) on nähty synergistisessä valossa. Tämän tulkinnan tekeminen vaatii taustaoletusta siitä, että vapaa tahto on välttämätön eettiseen toimintaan.
Teologiassa synergismin yksi ongelma on se, että se voi johtaa ristiriitaan suhteessa Jumalan kaikkivaltiuteen, mikäli kaikkivaltiuden oletetaan olevan Jumalan ominaisuuksista perustavampi kuin oikeudenmukaisuus tai rakkaus. Synergismi on ristiriidassa luterilaisen [[perisynti|perisyntiopin]] kanssa, jonka mukaan ihminen on alusta loppuun täysin turmeltunut ja kykenemätön hyvään. Katoliseen perisyntioppiin ajatus synergismistä sopii paremmin. Katolisen perisyntiopin mukaan ihminen saa kasteessa perisynnin anteeksi, mutta ihmiseen jää taipumus syntiin, jota kutsutaan konkupiskenssiksi. Armon avulla ihmisen tulee taistella tätä taipumusta vastaan, ja siten pelastuksen prosessissa ilmenee tiettyä synergismia.
Synergismi on usein [[Protestanttisuus|protestanttisten]] kirkkojen esittämä syytös [[Katolilaisuus|katolilaisuutta]] kohtaan.
▲[[Monergismi|Monergistit]] ovat syyttäneet synergismiä omahyväisyydestä ja jumalanpilkasta - siitä, että se on ihmisen korottamista Jumalan rinnalle, Jumalan vertaiseksi. [[Islam]] hylkää synergismin täysin ja pitää sitä harhaoppina. Juutalaisuudessa synergismi on [[kanonisointi|kanonisoitu]] käsitys, ja juutalaisuus hylkää monergismin.
==Lähdeviitteet==
Rivi 18 ⟶ 22:
[[Luokka:Kristinusko]]
[[Luokka:Kristillinen teologia]]
|