Ero sivun ”Polikarpov I-15” versioiden välillä

Koneen kehittäminen ei jäänyt tähän, vaan sitä kehitettiin edelleen Espanjan sisällissodan kokemusten perusteella. Yläsiiveksi asennettiin lokkisiipi ja alasiipeen sisään vedettävät laskutelineet. Prototyyppi valmistui lokakuussa [[1938]]. Koneen tuotanto alkoi nimellä I-153 keväällä [[1939]] ja päättyi vuoden [[1940]] lopulla 3437 koneen valmistuksen jälkeen. Koneessa oli 850 hv:n M-62-moottori, joka sekin oli kehitetty Wright Cyclonesta. Ensi kerran I-153 osallistui sotatoimiin Khalkin-Golissa Japanin hyökättyä Neuvostoliittoa vastaan heinäkuussa 1939. Koneessa oli aseistetuksenaaseistuksena neljä 7,62 mm ShKAS-konekivääriä, joiden yhteenlaskettu patruunamäärä oli mahtava, 5&nbsp;000 kappaletta<ref>Atso Haapanen: 'Punatähdestä hakaristiin'', s. 59</ref>. Aseistuksen heikkoutena pysyi loppuun asti mekaaninen liipasinliipaisin, joka oli vailla minkäänlaista tehostinta, vaikka se oli sijoitettu ohjaussauvaan. LiipasinLiipaisin oli niin raskas käyttää, että monet koneet huojuivat rajusti aseita käytettäessä tahattomien sauvanliikkeiden vuoksi, ja osumistarkkuus oli vajavainen<ref>Joppe Karhunen: ''Magnussonin laivue'', kuvaliite </ref>.

[[Suomen ilmavoimat]] sai sotasaaliiksi [[talvisota|talvisodassa]] viisi pakkolaskun tehnyttäätehnyttä I-152-konetta, joista kaksi korjattiin lentokuntoon ennen talvisodan päättymistä ja loput [[Välirauha|välirauhan aikana]]. Talvisodassa saatiin sotasaaliiksi myös useita I-153-koneita, joista suurin osa oli romuja. Kahdeksan I-153-konetta kunnostettiin lentokuntoisiksi, seitsemän välirauhan aikana ja yksi [[jatkosota|jatkosodan]] alussa. Jatkosodassa saatiin lisää I-153-koneita sotasaaliiksi ja niistä kunnostettiin lentokelpoisiksi kolme konetta. Suomi osti vuonna [[1942]] Saksan sotasaalisvarastoista 11 I-153-konetta, joista yhdeksän saatiin joulukuussa 1942. Loput kaksi lähtivät matkaan heinäkuussa [[1943]], mutta toinen niistä tuhoutui siirtolennolla. Saksan sotasaalisvarastoista ostettiin lopulta kymmenen konetta, joten I-153-koneita oli Suomen ilmavoimissa yhteensä 21 kappaletta<ref>Atso Haapanen: ''Punatähdestä hakaristiin'', s. 50-89</ref>.

Vuonna 2008 riistapäällikkö löysi nykyisen Venäjän alueelta Viipurinlahdelta hylyn, joka tunnistettiin I-153-tyypiksi. Suomalaisista ja entisen Neuvostoliiton arkistoista voitiin todentaa, että kyseessä oli yksilö, jonka siipi oli matalalla käydyssä kiivaassa ilmataistelussa osunut suomalaisen [[Gloster Gladiator]] -koneen siipeen 4. maaliskuuta 1940. Kumpikaan osapuoli ei silloin kyennyt paikantamaan lentäjää tai konetta. Lentäjää ei myöskään ollut Suomen sotavankiluetteloissa. Hylky siirettiinsiirrettiin Moskovaan tekniseen museoon löytökunnossa 2009.<ref>Siivet-lehti 7/2010 s.40</ref>