Ero sivun ”Vitamiini” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 133:
== Tutkimushistoria ==
{{käännös|:en:Vitamin}}
Vitamiinit opittiin tuntemaan vasta 1900-luvun alkupuolella. Niiden [[puutostaudit]] on tunnettu satoja, jopa tuhansia vuosia, ja joitakin ruoka-aineita, joiden nykyisin tiedetään sisältävän runsaasti vitamiineja, on jo vanhastaan pidetty terveellisinä. [[Muinainen Egypti|Muinaiset egyptiläiset]] tiesivät, että [[hämäräsokeus]], jonka nykyisin tiedetään tavallisimmin johtuvan A-vitamiinin puutteesta, voitiin parantaa syömällä [[Maksa (ruoka)|maksa]]a.<ref name="Challem"/> Kun [[renessanssi]]aikana alettiin tehdä suuria [[löytöretki]]ä ja muita entistä pidempiä meri­matkoja, niihin osallis­tuneet eivät pitkään aikaan saaneet syödäkseen tuoreita [[hedelmä|hedelmiä]] tai [[vihannes|vihanneksia]], mistä aiheutui vitamiinien puutos­tauteja.<ref>{{lehtiviite | Kirjoittaja = R. A. Jacob | Otsikko = Three eras of vitamin C discovery | Julkaisu = Subcell Biochem|Numero = 25|Sivut = 1–16|Vuosi = 1996|pmid = 8821966 |doi = 10.1007/978-1-4613-0325-1_1 |Julkaisusarja = Subcellular Biochemistry |Tunniste = ISBN 978-1-4613-7998-0}}</ref>
 
Vuonna 1747 [[skotlanti]]lainen kirurgi [[James Lind]] havaitsi, että [[sitrushedelmät]] ehkäisivät tehokkaasti [[keripukki]]a, erityisen tuhoisaa tautia, jossa [[kollageeni]]a ei muodostu normaaliin tapaan, mikä johtaa haavojen heikkoon paranemiseen, veren­vuotoon [[ien|ikenistä]], vakavaan kipuun ja lopulta kuolemaan.<ref name="Challem">Jack Challem (1997). [http://web.archive.org/web/20051130103653/http://www.thenutritionreporter.com/history_of_vitamins.html "The Past, Present and Future of Vitamins"]</ref> Vuonna 1753 Lind julkaisi tutkielmansa ''Treatise on the Scurvy'', jossa hän suositteli [[sitruuna]]a keri­pukilta välttymiseksi. [[Britannian kuninkaallinen laivasto]] alkoi pian noudattaa suositusta. Sitä eivät kuitenkaan noudattaneet moneet laivaston arktisten tutkimus­retki­kuntien jäsenet 1800-luvulla, sillä monet heistä uskoivat, että keri­pukki voitaisiin välttää paremmin noudattamalla tarkkaa [[hygienia]]a, säännöllisiä ruumiin­harjoituksia ja korkeaa moraalia laivalla oltaessa kuin minkään tietyn ruoka­valion avulla.<ref name="Challem"/> Tämän vuoksi arktisten retkikuntien vitsauksena pysyivät edelleen keri­pukki ja muut puutos­taudit. Kun [[Robert Falcon Scott]] 1900-luvun alussa teki kaksi tutkimus­retkeä [[Etelämanner|Etelä­manterelle]], vallitseva lääke­tieteellinen teoria oli, että keri­pukki aiheutui "tahriintuneiden" [[säilyke|säilykkeiden]] syömisestä.<ref name="Challem"/>