Ero sivun ”Urheilumuseo” versioiden välillä

75 merkkiä poistettu ,  6 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
(+ sisäkuva)
[[File:Sports Museum of Finland.jpg|thumb|right|250px]]
'''Suomen Urheilumuseo''' on valtakunnallinen [[museo|erikoismuseo]], joka on avattu yleisölle vuonna [[1943]]. Urheilumuseo sijaitsee [[Helsingin Olympiastadion]]in siipirakennuksessa yhteisissä tiloissa [[Suomen Urheilukirjasto]]n ja [[Suomen Urheiluarkisto|Urheiluarkiston]] kanssa. Lisäksi Urheilumuseo ylläpitää [[Turku|Turussa]] sijaitsevaa [[Paavo Nurmi|Paavo Nurmen]] kotitaloa<ref name="PaavoNurmenKoti">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.urheilumuseo.fi/Default.aspx?tabid=2921 | Nimeke = Paavo Nurmen kotitalo | Tekijä = | Julkaisu = urheilumuseo.fi | Ajankohta = | Julkaisija = Suomen Urheilumuseo | Viitattu = 24.8.2010 }}</ref>.
 
==Historia==
 
"Urheilumuseon isäksi" kutsutaan usein maisteri Toivo Okkolaa, joka vuonna 1925 alkoi vetää urheilumuseonUrheilumuseon perustamishanketta. Ensimmäisen kerran ajatus urheilumuseonUrheilumuseon perustamisesta oli nostettu esiin jo vuonna 1923. Perustan museon kokoelmille muodostivat valtionValtion urheilulautakunnanUrheilulautakunnan 201920-luvun lopulla järjestämä [[leikki]]välinekeräys ja vuosina 1930-311931 järjestetty [[suksi]]keräys.
 
Museon kokoelma oli sijoitettu alkuun yhteen Helsingin II suomalaisenSuomalaisen tyttökoulun luokkahuoneeseen, mutta valtionValtion urheilulautakuntaUrheilulautakunta päätti jo 201920-luvun lopulla, että urheilumuseolle ja kirjastolleUrheilumuseolle varattaisiin tilat suunnitteilla olleen [[Helsingin olympiastadion|stadioninOlympiastadionin]] siipirakennuksesta. Stadionille museon oli tarkoitus muuttaa heti sen valmistumisvuonna 1938, mutta Helsingin saatua järjestettäväkseen [[Kesäolympialaiset_1940#Hakuprosessi|vuoden 1940 olympialaiset]] muutto viivästyi. Museon tilat luovutettiin olympialaisten valmistelukomiteanjärjestelytoimikunnan käyttöön. Olympialaisten peruunnuttua [[Toinen maailmansota|Toisentoisen maailmansodan]] vuoksi museo pääsi muuttamaan tiloihin lokakuussa 1940. Museon ovet avattiin yleisölle ensimmäisen kerran elokuussa vuonna 1943, jatkosodan keskellä.
 
Alkuvuosina urheilumuseonUrheilumuseon toimintaa hallinnoi valtionValtion urheilulautakuntaUrheilulautakunta, mutta tätä järjestelmää ei pidetty pidemmän päälle kannattavana. Siihen tehtävään perustettiin vuonna 1938 Suomen urheilumuseosäätiöUrheilumuseosäätiö. Tällöin kokoelman väliaikaisena hoitajana toiminut Toivo Okkola kutsuttiin museonhoitajaksi. Museon avajaisiin mennessä Okkola oli onnistunut keräämään museolle useita merkittäviä esineitä, kuten [[Paavo Nurmi|Paavo Nurmen]] kullatun piikkarin ja painija Verner Weckmanin voittaman Suomen ensimmäisen olympiakultamitalin, jotka saatettiin asettaa yleisön nähtäväksi.
 
Museo jouduttiin sulkemaan vain puolen vuoden jälkeen keväällä 1944 jatkosodan käynnistyttyä, sillä museon tilat otettiin sotilasviranomaisten käyttöön. Uudelleen museo avautui vasta loppuvuodesta 1945, kun pommituksista kärsinyt museotila oli saatu kunnostettua ja museoesineet palautettu stadionille. Vuonna 1952 museo joutui toistamiseen evakkoon, tosin tällä kertaa [[Kesäolympialaiset 1952|Helsingin olympialaisten]] vuoksi. Museon tiloissa toimi kisojen [[lehdistö]]keskus. ja museoUrheilumuseolla oli pystyttänytolympiakisojen ajan urheiluaiheinen näyttelynnäyttely [[Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu|Suomalaisen yhteiskoulun]] aulaanaulassa.
 
Vuonna 1963 museon ja kirjaston siipeä laajennettiin ja tilat peräti kolminkertaistuivat. Tämän jälkeen museon tiloja on laajennettu yhteensä kolme kertaa vuosina 1982–83, 1991–92 sekä 1997–98. 801980-luvun remontin jälkeen näyttelytila jaettiin kahtia perusnäyttelylle ja vaihtuville näyttelyille. Museon ensimmäinen vaihtuva näyttely järjestettiin kuitenkin jo vuonna 1954 [[Ivar Wilskman]]in syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi. 50-luvun loppupuolella käynnistyi museoaineiston luettelointi, joka jatkui läpi 60-luvun aina, kun säätiöllä oli varaa palkata [[opiskelija]] tekemään työtä. Ensimmäiset päätoimiset [[työntekijä]]nsä museo sai vuonna 1977.
 
1950-luvun loppupuolella käynnistyi museoaineiston luettelointi, joka jatkui läpi 1960-luvun aina, kun säätiöllä oli varaa palkata opiskelija tekemään työtä. Ensimmäiset päätoimiset työntekijänsä museo sai vuonna 1977.
Vuonna 1993 [[opetusministeriö]] nimesi Suomen Urheilumuseon valtakunnalliseksi erikoismuseoksi, jolla on päävastuu urheiluun liittyvän aineiston tallennuksesta ja sen koordinoinnista Suomessa.<ref name="Historia">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.urheilumuseo.fi/Default.aspx?tabid=2930 | Nimeke = Suomen Urheilumuseon historia | Tekijä = | Julkaisu = urheilumuseo.fi | Ajankohta = | Julkaisija = Suomen Urheilumuseo | Viitattu = 24.8.2010 }}</ref>
 
Vuonna 1993 [[opetusministeriöOpetusministeriö]] nimesi Suomen Urheilumuseon valtakunnalliseksi erikoismuseoksi, jolla on päävastuu urheiluun liittyvän aineiston tallennuksesta ja sen koordinoinnista Suomessa.<ref name="Historia">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.urheilumuseo.fi/Default.aspx?tabid=2930 | Nimeke = Suomen Urheilumuseon historia | Tekijä = | Julkaisu = urheilumuseo.fi | Ajankohta = | Julkaisija = Suomen Urheilumuseo | Viitattu = 24.8.2010 }}</ref>
 
==Kokoelmat==
[[Tiedosto:Sports Museum of Finland 1.JPG|thumb|250px|Yleisnäkymä museosta. Katossa riippuu [[Pertti Karppinen|Pertti Karppisen]] [[Kesäolympialaiset 1976|Montrealissa]] käyttämä seetripuinen vene. Vitriinissä on [[Matti Nykänen|Matti Nykäsen]] mitalikokoelma: viisi olympiamitalia, 15 MM-mitalia ja 22 SM-mitalia.]]
Museon kokoelmissa on lähes 30 000 [[esine (tavara)|esinettä]] ja 2 000 [[juliste]]ttajulistetta, jotka edustavat [[urheilu]]nurheilun ja [[liikunta]]kulttuurinliikuntakulttuurin eri osa-alueita. Tuoreimmat esineet kokoelmissa ovat tämän päivän liikuntavarusteitaurheiluvarusteita, kun taas vanhin esine on noin 2500 vuotta vanha muinaissuksi. Kokoelmista löytyy myös useiden suomalaisten huippu-urheilijoiden pelivälineitä ja -paitoja, kuten [[Mikael Forssell]]in jalkapallokengät ja [[Teemu Selänne|Teemu Selänteen]] pelipaita. Tunnetuimpiin esineisiin lukeutuvat Paavo Nurmen kullattu piikkari ja [[Matti Nykänen|Matti Nykäsen]] mitalikokoelma. Lisäksi museolla on erittäin kattava kokoelma Helsingin olympiakisoihin liittyvää esineistöä.
 
Julistekokoelman vanhimmat julisteet ovat 1900-luvun alusta. Painopisteenä kokoelmassa ovat arvokisoihin liittyvät julisteet sekä kotimaiset julisteet. Eri olympiakisoihin liittyviä julisteita on kymmeniä.
===Valokuvakokoelma===
 
Urheilumuseo ylläpitää myös [[valokuva]]-arkistoa, johon on koottu yhteensä yli 200 000 kuvaa 1800-luvun lopulta alkaen aina nykypäivään asti. Painopiste on pääasiassa ennen 1970-lukua kuvatuissa otoksissa, mutta kokoelmissa on myös [[valokuvaaja|nykykuvaajien]] kuvia.
 
ValokuvakokoelmienLaajin erityinenerityiskokoelma painopisteon ovatHelsingin vuodenolympiakisoista 1952; Helsinginyli olympialaisiin10 liittyvät000 valokuvat.negatiivia Niitäalkaen löytyykisajärjestelyistä kokoelmasta yli 10 000päätösjuhliin kappalettaasti.<ref name="Helsinkiopas"/>
 
==Hallinto==
 
Suomen UrheilumuseonUrheilumuseota omistaaylläpitää Suomen Urheilumuseosäätiö, joka on perustettu vuonna 1938. Säätiön taustalla ovat [[opetusministeriö]], useat urheilujärjestöt ja [[Suomen museoliitto|Museoliitto]]. Urheilumuseon yhteydessä toimivat valtakunnallinenSuomen urheiluarkistoUrheiluarkisto ja urheilukirjastoUrheilukirjasto seä Tietopalvelu, jotka myös ovat säätiön hallinnon alaisia.
 
Urheilumuseolla on ollut päätoiminen johtaja vuodesta 1977. Museonjohtajana ovat työskennelleet [[Antti O. Arponen]] 1977–1979, [[Risto Nieminen (urheiluvaikuttaja)|Risto Nieminen]] 1980–1986 ja [[Pekka Honkanen]] vuodesta 1986 lähtien. Säätiön hallituksen puheenjohtajana on filosofian tohtori [[Keijo K. Kulha]]<ref name="Saatio">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.urheilumuseo.fi/Default.aspx?tabid=3060 | Nimeke = Suomen Urheilumuseosäätiön hallitus 2010-2012 | Tekijä = | Julkaisu = urheilumuseo.fi | Ajankohta = | Julkaisija = Suomen Urheilumuseo | Viitattu = 24.8.2010 }}</ref>.
Rekisteröitymätön käyttäjä