'''Cesare Beccaria Bonesana''', Gualdrascon ja Villareggion markiisi ([[15. maaliskuuta]] [[1738]] [[Milano]] - [[28. marraskuuta]] [[1794]] Milano) oli [[valistusaika|valistusajalla]] vaikuttanut [[italia]]lainen juristi, filosofi ja poliitikko, joka tunnetaan parhaiten teoksestaan ''Rikoksista ja rangaistuksista'', jossa hän tuomitsee kidutuksen ja kuolemantuomion, ja joka on [[penologia]]n alan perustava teos. Teos muodostaa nykyaikaisen rikosoikeudellisen ajattelun perustan ja aloitti ensimmäisen [[Abolitionismi|abolitionistisen]] liikkeen. Jotkut teoksen edistyksellisistä argumenteistä olivat jo vanhoja, mutta Beccaria tekee niistä erinomaisen yhteenvedon kuten myös uutuutena erottaa ne uskonnollisesta kontekstista. Hän perustaa kirjassaan rankaisuvallan pohjan ja rajat sekä suosittelee rangaistuksen suhteellistamista tehtyyn rikokseen. Beccaria myös asettaa periaatteeksi uskonnollisen ja oikeudellisen vallan erottamisen. Tuomiten eräiden rangaistusten julmuuden verraten niitä tehtyyn rikokseen, hän tuomitsee kidutuksen ja kuolemantuomion barbaarisiksi, ja ehdottaa rikosten ennaltaehkäisyä niiden torjumisen sijaan.
Il signe son chef-d’œuvre à 26 ans avec Des délits et des peines (1764-1766)3, qui pose les bases de la réflexion moderne en matière de droit pénal et amorce le premier mouvement abolitionniste4. Certains des arguments avancés sont déjà anciens, mais Beccaria en fait une parfaite synthèse d’autant plus neuve qu’il se dégage de tout modèle religieux. Il y établit les bases et les limites du droit de punir, et recommande de proportionner la peine au délit. Beccaria pose aussi en principe la séparation des pouvoirs religieux et judiciaire. Dénonçant la cruauté de certaines peines comparées au crime commis, il juge « barbare » la pratique de la torture et la peine de mort, et recommande de prévenir le crime plutôt que de le réprimer.
