Ero sivun ”Carl Gustaf Emil Mannerheim” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Neuvottelut Pietarin hyökkäyksestä 1919: Ruotsilan teoksessa puhutaan 15 miljoonasta punnasta ehtona Pietarin sotatoimille, kun taas Kalevan jutussa ilmeisesti kirjoitettu viisi miljoonaa (ellei virhe ole tapahtunut Wikipediaa päivittäessä?).
Rivi 197:
 
==== Neuvottelut Pietarin hyökkäyksestä 1919 ====
Ollessaan valtionhoitajana (1918–1919) Mannerheim keskusteli alkuvuonna 1919 Ison-Britannian Suomeen lähettämän sotilasvaltuuskunnan kanssa hyökkäyksestä Pietariin. Mannerheim oli jo aiemmin Lontoon-matkallaan esittänyt Britannian sotaministerille [[Winston Churchill]]ille, että Suomi on valmis jatkamaan taistelua [[kommunismi]]a vastaan.<ref name="jsuomi"/> Brittiraporttien mukaan Mannerheim oli innokas hyökkäämään, mutta asetti ehtoja Suomen osallistumiselle: Ison-Britannian piti tukea hyökkäystä poliittisesti, valkoisen Venäjän tunnustaa Suomen itsenäisyys, ja [[Petsamo]] sekä [[Itä-Karjala]] piti liittää Suomeen. Liittoutuneiden olisi pitänyt myös kustantaa sotaretki ja myöntää Suomelle viidenviidentoista miljoonan punnan laina.<REF name="kaleva"/><ref>{{Kirjaviite|Nimeke = Churchill ja Suomi|Julkaisija = Otava|Tekijä = Ruotsila, Markku|Sivu = 53|Vuosi = 2002}}</ref> Hyökkäyssuunnitelmat kariutuivat kesällä 1919 vahvistettuun uuteen hallitusmuotoon, jossa presidentti ei enää voinut julistaa sotaa yksin. Lisäksi Mannerheim hävisi heinäkuun 1919 [[Suomen presidentinvaalit 1919|presidentinvaaleissa]] [[K. J. Ståhlberg]]ille, minkä jälkeen hän vetäytyi päivänpolitiikasta.{{Lähde?}}
 
Syksyllä 1919 Mannerheim jatkoi Churchillin kanssa kaavailuja hyökkäyksestä Pietariin. Mannerheim vakuutti, että operaatio olisi mahdollinen ja se voitaisiin toteuttaa ilman vallankaappausta Suomessa, taivuttelemalla presidentti Ståhlberg sodan kannalle.<ref name="kaleva"/> Tarvittaessa Mannerheim olisi ollut myös valmis vallankaappaukseen.<ref name="jsuomi"/> Hanke raukesi tällä kertaa Britannian hallituksen vastustukseen ja Venäjän valkoisten joukkojen kokemiin tappioihin. Tämän jälkeen Mannerheim pyrki saamaan aikaan sotilasliittoa Suomen, Puolan ja liittoutuneiden kesken.<ref name="kaleva"/> Liittoutuneiden Lontoon huippukokouksessa sotapolitiikan kannattajat jäivät kuitenkin vähemmistöön.{{Lähde?}}