Ero sivun ”Cesare Beccaria” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 3:
 
==Syntymä ja koulutus==
Beccaria syntyi varakkaaseen milanolaiseen aatelisperheeseen, hän opiskeli vuosina 1747-1755 [[jesuiitat|jesuiittojen]] ylläpitämässä koulussa [[Parma]]ssa, jonka jälkeen hän jatkoi opintojaan [[Pavian yliopisto|Pavian yliopistossa]], jossa hän suoritti oikeustieteen tohtorinarvon vuonna 1758 20-vuoden iässä. Beccaria nai Teresa Blascon vuonna 1761, jonka vuoksi välit perheeseen katkesivät, koska hänen isänsä piti avioliittoa epäsäätyisenä. Beccaria oli kiinnostunut myös matematiikasta ja taloudesta, joista hän oikeustieteen ohella piti luentoja. Vuodesta 1770 alkaen hän toimi Milanon hallinnossa. Beccarian ajatteluun vaikuttivat [[Montesquieu]], [[Claude-Adrien Helvétius|Claude Adrien Helvétius]] ja [[ensyklopedistit]].
 
Hänen lapsenlapsensa on italialainen kirjailija [[Alessandro Manzoni]].
Rivi 9:
Aluksi hän osoitti suurta mielenkiintoa matematiikkaa kohtaan, mutta [[Montesquieu]]n tutkielma ohjasi hänen mielenkiintonsa talouteen. Hänen ensimmäinen julkaisunsa vuonna 1762 oli [[Traktaatti (kirjallisuus)|traktaatti]] [[Milanon herttuakunta|Milanon herttuakunnan]] valuutan häiriöistä, joihin hän ehdotti ratkaisuja.
 
Tänä aikana Beccaria yhdessä veljesten [[Pietro Verri|Pietro]] ja [[Alessandro Verri]] sekä monien muiden Milanon aristokratiasta peräisin olevien nuorten miesten kanssa muodosti kirjallisuusseuran, jonka nimeksi tuli "L'Accademia dei pugni" (Nyrkkien akatemiaNyrkkiakatemia).
 
==''Rikoksista ja rangaistuksista''==
{{main|On Crimes and Punishments}}
[[Image:Dei deleti e delle pene 1764.jpg|thumb|Frontpage of the original Italian edition ''Dei delitti e delle pene''.]]
Verrin veljekset ja Beccaria aloittivat tärkeän kulttuurisen uudistusliikkeen, joka keskittyi heidän kirjallisuusle started an important cultural reformist movement centered around their [[Literary magazine|journal]]kirjallisuuslehtensä ''Il Caffè'' ("The CoffeehouseKahvila") ympärille, whichjoka ranilmestyi from the summer ofkesästä 1764 foralkaen aboutkahden twovuoden yearsajan, andja wasjoka inspiredsai byinnoitusta [[Joseph Addison|AddisonAddisonin]] andja [[Richard Steele|Steele'sSteelen]] literary magazine,kirjallisuuslehdestä ''[[The Spectator (1711)|The Spectator]]'' andsekä othermuista suchsen journalskaltaisista julkaisuista. Il Caffè -lehti esitteli kokonaan uuden kulttuurisen suuntauksen pohjois-Italiassa. Sen valistuneella retoriikalla ja tasapainoisella sosiopoliittisten ja kirjallisten aiheiden käsittelyllä sen anonyymit represented an entirely new cultural moment in northern Italy. With their [[Age of Enlightenment|Enlightenment]] rhetoric and their balance between topics of socio-political and literary interest, the anonymous contributors held the interest of the educated classes in [[Italy]], introducing recent thought such as that of Voltaire and Diderot.
 
In 1764 Beccaria published a brief but justly celebrated treatise ''[[On Crimes and Punishments]]'', which marked the high point of the Milan [[Age of Enlightenment|Enlightenment]]. In it, Beccaria put forth some of the first modern arguments against the [[death penalty]]. His treatise was also the first full work of [[penology]], advocating reform of the criminal law system. The book was the first full-scale work to tackle criminal reform and to suggest that criminal justice should conform to rational principles. It is a less theoretical work than the writings of [[Hugo Grotius]], [[Samuel von Pufendorf]] and other comparable thinkers, and as much a work of advocacy as of theory. In this essay, Beccaria reflected the convictions of the ''Il Caffè'' group, who sought to cause reform through Enlightenment discourse.