Ero sivun ”Bengalilainen kirjaimisto” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jafeluv (keskustelu | muokkaukset)
→‎Konsonantit: turhat lyhenteet pois, rivillä on hyvin tilaa
Jafeluv (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 26:
Englantilainen [[Charles Wilkins]] kehitti bengalilaiset [[painokirjaimet]] 1700-luvulla, ja ensimmäinen painettu bengalinkielinen teksti nykymuotoisella kirjaimistolla julkaistiin vuonna 1778.<ref name="omniglot bengali"/> Ensimmäinen assaminkielinen painettu teksti puolestaan oli [[Atmaram Sarma]]n käännös [[Raamattu|Raamatusta]] vuonna 1813.<ref name="omniglot assami"/>
 
Nykyisin bengalilaiset kirjaimet ovat laajassa käytössä [[Bangladesh]]issa ja [[Intia]]n itäosassa. Kirjaimistoa käytetään bengalin ja assamin lisäksi muun muassa [[bishnupriya]]n, [[bodon kieli|bodon]], [[garon kieli|garon]], [[manipurin kieli|manipurin]], [[mundari]]n, [[rangpuri]]n, [[sadrisadrin kieli|sadrin]]n, [[santalin kieli|santalin]] ja [[sylheti]]n kirjoittamiseen.<ref name="scriptsource"/>
 
Bengalilaisilla kirjaimilla kirjoitetaan latinalaisen aakkoston tavoin vasemmalta oikealle ja sanojen väliin jätetään sanaväli. [[Piste (välimerkki)|Pisteen]] tilalla käytetään pystyviivamerkkiä (।), ja muut välimerkit kuten [[pilkku]], [[sulkeet]] ja [[kysymysmerkki]] on lainattu latinalaisesta kirjaimistosta. Kirjaimisto ei tee eroa pienten ja isojen kirjainten välillä.<ref name="scriptsource"/>