Ero sivun ”Henrik II (Englanti)” versioiden välillä

[[KuvaTiedosto:Henry II of England - Illustration from Cassell's History of England - Century Edition - published circa 1902.jpg|thumb|200px|Henrik II. Lähde: Cassell's History of England - Century Edition (n. 1902)]]

'''Henrik II''' ([[5. maaliskuuta]] [[1133]] [[Le Mans]], [[Ranska]] –– [[6. heinäkuuta]] [[1189]] [[Chinon]], Ranska) oli [[Anjou]]n herttua, [[Normandia]]n herttua vuosina [[1150]]-11891150–1189 ja [[Englannin kuningas]] vuosina [[1154]]–11891154–1189.

Henrik II aloitti uuden [[Plantagenet-suku|Plantagenet-hallitsijasuvun]]. Nimi "Plantagenet" tuli hänen tunnuksenaan olleesta hernekasvin kukasta ({{k-fr|genêt}}, {{k-en|broom flower}}) ja periytyi Henrik II:n isältä, Anjoun kreivi [[Gottfried V|Gottfriediltä]]. Äitinsä puolelta Henrik II oli edellisen normannihallitsijasuvun sukua.

[[KuvaTiedosto:King Henry II England.jpg|thumb|left|Henrik II]]

Henrik syntyi vuonna 1133 Le Mansissa ja kasvoi Anjoussa. Vuonna [[1149]] hän vieraili Englannissa auttaakseen äitiään tämän kruununtavoittelussa.

Henrik nai [[Eleonoora Akvitanialainen|Eleonoora Akvitanialaisen]] [[18. toukokuuta]] 1152. Eleonoora oli saanut [[21. maaliskuuta]] [[1152]] eron ensimmäisestä miehestään, munkkimaisesta [[Ludvig VII (Ranska)|Ludvig VII:sta]]:sta. Eleonoora tiesi mitä tahtoi ja otti heti eron jälkeen yhteyttä Henrikiin. Pari vihittiin Ranskassa jo [[18. toukokuuta]] [[1152]]. Eleonoora toi mukanaan Henrikin valtakuntaan [[Akvitania]]n.<ref name="daniell">{{Kirjaviite | Tekijä= Daniell, Christopher | Nimeke=Matkaopas historiaan: Englanti | Julkaisija=Kustannusosakeyhtiö Puijo | Vuosi=1995 | Tunniste=ISBN 951-579-022-0}}</ref> Pariskunnan ensimmäinen lapsi, [[Vilhelm (Poitiers'n kreivi)|Vilhelm]] syntyi kesällä 1153. Saman vuoden alussa Henrik oli matkustanut Englantiin ja sai taisteluiden jälkeen Tapanin kanssa solmittua Wallingfordin rauhansopimuksen, jossa päätettiin Henrikistä tulevan kuninkaan Tapanin kuoltua.

[[KuvaTiedosto:King Henry II England and Thomas Becket.jpg|thumb|Henrik väittelee Thomas Becketin kanssa.]]

Henrikin hallitsijakautta leimasi kamppailu kirkon valtaa vastaan. Henrik teki oikeuslaitokseen merkittäviä parannuksia ja tämä vähensi kirkollisten oikeusistuimien merkitystä. Kirkko luonnollisesti vastusti tätä ja sen kiihkeimpänä puhemiehenä toimi [[Canterburyn arkkipiispa]] [[Thomas Becket]], Henrikin aiempi hyvä ystävä. Thomas Becket oli seurannut Theobaldia arkkipiispana vuonna 1162 oltuaan aiemmin kuninkaan kanslerina -– Henrik oli ajatellut Becketin olevan täydellinen valinta tehtävään, sillä hän oli ollut uskollinen Henrikille kiistatilanteissa kirkkoa vastaan.

Becketin mielipiteet kuitenkin muuttuivat arkkipiispaksi valinnan jälkeen ja hän toimi sitä enemmän kuningasta vastaan mitä enemmän tämä yritti pakottaa häntä yhteistyöhön. Vuonna 1164 Henrik saattoi voimaan Clarendonin säädökset, joissa oli kirjattu ylös oikeudet ja erioikeudet, jotka kuninkaalla oli kirkon suhteen. Becket kieltäytyi tunnustamasta näitä säädöksiä ja pakeni Ranskaan tavatakseen henkilökohtaisesti paavi [[Aleksanteri III (paavi)|Aleksanteri III:n]], jolta halusi saada tukea. Tämä oli Ranskassa maanpaossa kardinaalien ja kuningas [[Ludvig VII (Ranska)|Ludvig VII:n]] erimielisyyksien vuoksi. Aleksanteri pysyi kiistassa puolueettomana oman horjuvan asemansa vuoksi. Becket pysyi Ranskassa kuitenkin aina vuoteen [[1170]] asti, jolloin hän teki sovinnon Henrikin kanssa Normandiassa.

Becket palasi Englantiin [[30. marraskuuta]]. Aiemmin Ranskassa olleessaan Becket oli julistanut [[kirkonkirous|kirkonkiroukseen]] [[Lontoo]]n ja [[Salisbury]]n piispat näiden kannatettua kuningasta. Nyt hän ei kuitenkaan vapauttanut näitä kirouksesta ja uutisten saavutettua kuningas Henrikin, joka oli yhä Ranskassa, tämän kerrotaan lausuneen usein siteeratut sanat: ''Who will rid me of this meddlesome priest.'' ("eikö kukaan päästä minua tästä kiivaasta papista?").

Neljä Henrikin ritareista otti sanat kirjaimellisesti ja matkusti Canterburyyn, jossa he tappoivat Becketin [[29. joulukuuta]] iltapäivällä [[Canterburyn katedraali]]ssa pyhän Benediktuksen alttarin edessä kesken jumalanpalveluksen neljällä iskulla päähän.<ref>[http://www.eyewitnesstohistory.com/becket.htm The Murder of Thomas Becket, 1170] Viitattu 31. elokuuta 2006</ref>

Tästä teosta Henrik asetettiin kirkonkiroukseen, mutta hän sai armahduksen [[Mont Saint-Michel]]in apotin Robert Torignylaisen ansiosta. Hyvityksenä Henrik teki pyhiinvaellusmatkan säkkikankaaseen puettuna Becketin haudalle, lupautui lähettämään [[Palestiina]]n [[ristiretkivaltio]]ille rahaa, jota [[Johanniittain ritarikunta]] ja [[Temppeliherrain ritarikunta]] vartioisivat kunnes Henrik saapuisi käyttämään sen pyhiinvaelluksella tai [[ristiretki|ristiretkellä]]. Jälkeenpäin [[21. toukokuuta]] [[1172]] Henrik myös ruoskittiin julkisesti pelkkä paita yllään. Henrik viivytteli Palestiinaan lähtöä vuosia eikä lopulta koskaan sinne matkannut sinne.

*[[Vilhelm (Poitiers'n kreivi)|Vilhelm, Poitiers'n kreivi]] (1153-11561153–1156)

Henrikin kuuluisa, kansantarujen aiheena ollut rakkaussuhde [[Rosamund Clifford]]iin alkoi ehkä kuninkaan [[Wales]]in -sotaretken aikana vuonna [[1165]] ja päättyi Rosamundan kuolemaan vuonna [[1176]]. Henrik ei kuitenkaan tunnustanut suhdettaan julkisesti ennen kuin vuonna 1174, samoihin aikoihin kuin kuninkaan ero Eleanoorasta tapahtui. Henrik oli neuvotellut Ranskan [[Ludvig VII (Ranska)|Ludvig VII:n]] tyttären [[Adèle (Vexin)|Adèlen]] naittamisesta pojalleen Rikhardille. Henrikillä sanotaan olleen suhde myös Adèleen ja huhut kertoivat tämän synnyttäneen kuninkaalle aviottoman pojan. Suhteesta Rosamundaan ei tiettävästi syntynyt lapsia.

Huhtikuussa [[1173]] Henrikin pojat Henrik Nuori, Rikhard ja Gottfried nousivat isäänsä vastaan kapinassa, joka kesti 18puolitoista kuukauttavuotta ja päättyi poikien antautumiseen. Juhana, pojista nuorin, oli tuolloin vasta noin kymmenvuotias. Kun Henrik Nuori kuoli [[1183]], Juhana oli Henrik II:n suosikki kruununperijäksi, Rikhard oli taas äitinsä Eleanooran vaihtoehto. Gottfried kuoli jouduttuaan hevosen tallomaksi vuonna [[1186]]. Rikhard Leijonamieli löi lopulta Ranskan kuninkaan [[Filip II (Ranska)|Filip II:n]]:n avustuksella Henrikin [[4. heinäkuuta]] [[1189]]. Henrik kuoli Chinonin linnassa 6. heinäkuuta 1189 ja hänet haudattiin [[Fontevraudin apottiluostari]]in. Historioitsija [[Giraldus Cambrensis|Giraldus Cambrensiksen]] mukaan kuolinvuoteella Henrikin viimeiset sanat olivat ''alas, the shame for a king to be thus overcome! alas, the shame!'' ("voi, häpeä näin voitetulle kuninkaalle! voi, häpeä!").<ref>[http://www.fordham.edu/halsall/source/geraldwales-dip1.html Medieval Sourcebook: Gerald of Wales: The Death of Henry II and Comments on the Angevin Family, from De Instructione Principis (On the Instruction of a Prince)] Viitattu 31. elokuuta 2006</ref>

Henrik II kehitti englantilaista lainkäyttöä ja perusti paikallisten ja kansallisten oikeusistuimien järjestelmän. Aiemmin syyllisyys tai syyttömyys oli todettu jumalantuomiolla: yleisesti käytetty jumalantuomio oli esimerkiksi kaksintaistelu osapuolten välillä. Jumalantuomiot korvattiin vuonna [[1179]] kahdentoista miehen valamiehistön suorittamalla oikeudenkäynnillä. Tätä kutsuttiin nimellä "grand assize" ja se oli perusta edelleen suuressa osassa englantia puhuvista maista käytössä olevalle järjestelmälle.<ref name="daniell">{{Kirjaviite | Tekijä= Daniell, Christopher | Nimeke=Matkaopas historiaan:Englanti | Julkaisija=Kustannusosakeyhtiö Puijo | Vuosi=1995 | Tunniste=ISBN 951-579-022-0}}</ref>

{{Commonscat-rivi|Henry II of England|Henrik II (Englanti)}}

|Kommentti = [[1154]]–[[1189]]<br>''yhdessä [[Henrik Nuori|Henrik Nuoren]] kanssa 1170-11831170–1183''