Ero sivun ”Jiajing” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) korjattu alkuperäisversiossa ilmeisesti ollut käännösvirhe |
KLS (keskustelu | muokkaukset) |
||
Rivi 31:
Jiajing tuli tunnetuksi julmana ja itseään korostavana keisarina. Hän myös päätti asettua asumaan Pekingin [[Kielletty kaupunki|Kielletyn kaupungin]] ulkopuolelle voidakseen elää eristyksissä. Hän löi valtiolliset asiat laimin ja uskoi ne kokonaan eräille epäpäteville henkilöille kuten [[Zhang Cong]]ille ja [[Yan Song]]ille. Vähitellen Yan Song ja hänen poikansa Yan Shifan, joka pääsi tähän asemaan isänsä poliittisen vaikutusvallan tuloksena, tulivat hallituksen johtoon, ja heitä jopa nimitettiin "ensimmäiseksi ja toiseksi pääministeriksi". Heitä arvostelivat ja jopa rankaisivat lojaalit henkilöt kuten [[Hai Rui]] ja [[Yang Xusheng]], mutta heidän arvosteluaan ei keisari lainkaan ottanut huomioon. Sen sijaan Hai Rui ja monet muut lojaalit ministerit ennen pitkää erotettiin viroistaan tai teloitettiin. Vuodesta 1539 lähtien Jiajing ei edes tavannut ministereitään. Lähes 25 vuoteen hän ei suostunut antamaan virallisia audienssieja, vaan ilmaisi toiveensa eunukkien ja virkamiesten välityksellä. Vain Yan Song, muutama eunukki ja [[taolaisuus|taolaiset]] papit pääsivät koskaan tapaamaan keisari Jiajingia. Tämä johti vähitellen korruptioon Ming-hallituksen kaikilla tasoilla. Kuitenkin Jiajing oli lahjakas ja ponnisteli valvoakseen hovia.<ref>大明史</ref>
Jiajingin säälimättömyys johti myös siihen, että hänen jalkavaimonsa yrittivät lokakuussa 1542 murhata hänet kuristamalla hänen nukkuessaan. Ryhmä palatsin tyttöjä, jotka olivat saaneet tarpeekseen Jiajingin julmuudesta, päätti lyöttäytyä yhteen murhatakseen keisariin. Yksi heistä yritti kuristaa keisarin hänen hiuksiinsa kiinnitetyillä nauhoilla, kun taas muut pitivät kiinni hänen käsivarsistaan ja sääristään, mutta kun he yrittivät sitoa solmun hänen kaulansa ympärille, he eivät onnistuneet kiristämään sitä. Samaan aikaan osa nuorista tytöistä joutui pakokauhun valtaan, ja yksi heistä, Zhang Jinlian, juoksi keisarinnan luo. Salahanke tuli ilmi, ja keisarinnan käskystä kaikki siihen osallistuneet tytöt, mukaan luettuna keisarin jalkavaimot Duan ja Ning, teloitettiin [[Tuhannen sivalluksen kuolema|leikkaamalla heidät vähä vähältä kappaleiksi]], ja heidän perheensäkin surmattiin.<ref>[http://www.zh5000.com/zhrw/gudai/houfei/duanfei/zgrw-duanfei.htm 端妃曹氏与嘉靖宫变]</ref><ref>[http://book.sohu.com/20050825/n240299604.shtml 明廷“壬寅宫变”之谜]</ref>
Ming-dynastian hallitessa oli pitkään vallinnut rauha, mutta vuonna 1542 mongolijohtaja [[Altan Khan]] alkoi uhata Kiinaa sen pohjoisrajoilla. Vuonna 1550 hän pääsi tunkeutumaan Pekingin esikaupunkeihin saakka. Lopulta keisari teki hänen kanssaan sopimuksen, joka lopetti vihollisuudet ja soi hänelle eräitä kauppaoikeuksia. Valtakuntaa oli puolustettava myös kaakkoisrannikolle hyökänneiltä merirosvoilta,<ref>"China > History > The Ming dynasty > Political history > The dynastic succession", ''Encyclopædia Britannica Online'', 2007</ref> jotka voitettiin pääasiassa kenraali [[Qi Jiguang]]in ansioista.
| |||