Ero sivun ”Jääkärin morsian (vuoden 1938 elokuva)” versioiden välillä

▲Saksan 27. Kuninkaallinen jääkäripataljoona on palaamassa rintamalta syksyllä [[1916]] rautateitse ja saapuu Tuckumiin, nykyiseen Latvian [[Tukums]]iin Riian länsipuolella. Yksi palaajista, jääkärikorpraali Martti Kari, ihastuu suojelijansa paroni Lichtensteinin seurassa matkustavaan liiviläiseen tanssijatar Sabinaan. Toinen jääkäri Mikko estää paronin pääsyn sotilasjunaan, mistä kiivastunut paroni alkaa sättiä jääkäreitä. Suuttunut Martti lyö Lichtensteinia ja saa kahden viikon arestirangaistuksen.

▲Libaussa paroni vie Sabinan rakastajattarensa Sonja Strandin luo tämän omistamaan ravintolaan Kultaiseen ankkuriin. Vaikka on selvästi mustasukkainen, Sonja tarjoaa Sabinalle töitä tanssijana. Martti kärsii yhä arestiaan kasarmin putkassa, kun muut jääkärit lähtevät iltaloman viettoon Kultaiseen ankkuriin. Siellä Sabina tanssii, Mikko vokottelee tarjoilijatarta ja antaa löylytyksen paikalle saapuneelle juutalaiselle Isakille, joka on tullut tapaamaan paronia. Mikko epäilee Isakia vakoilijaksi. Jääkäri Kalpa, joka on aiemmin muistellut jääkäriaktivismin alkuaikoja Suomessa, vie Sabinan tapaamaan putkassa olevaa Marttia.

▲Mutta pian jääkärit joutuvat palaamaan rintamalle, ja vapautetun Martin on jätettävä jäähyväiset Sabinalle. Saksalaisten sodanjohto ja suomalaisjoukkojen päällikkö eversti Franck miettivät miten viime aikaiset suuret tappiot voitaisiin jatkossa välttää. Suurin ongelma on peitenimellä Merovitsh toimiva vakoilija, joka on onnistunut välittämään tietoja saksalaisten suunnitelmista ja joukkojen liikkeistä vihollisille.

▲Samaan aikaan Sonja katkaisee välinsä Sabinaa yhä tiiviimmin piirittävään paroniin ja uhkaa paljastaa tietämänsä. Sonjan ruokakomerosta varkaisilta yllättämältä Isakilta Sonja ottaa paronille osoitetun kirjekuoren, joka sisältää rahaa ja vakoiluohjeita. Kun sitten jääkäri Kalpa tuo Sonjalle tiedon tämän aviomiehen kuolemasta, Sonja antaa todisteet paronin vakoilusta Kalpalle ja Martille, joka välittää tiedon edelleen eversti Franckille.

▲Vaikka ravintola on piiritetty, paroni onnistuu livahtamaan talon sisään kellarin ovesta. Sisällä paroni käy Sonjan kimppuun, kun huomaa tämän kirjoittavan ilmiantokirjettä. Martti ryntää apuun. Tappelussa paroni haavoittaa vahingossa Sonjaa kuolettavasti. Franckin saapuessa tilannetta selvitellään ja paroni Lichtenstein pääsee vapaaksi, koska hän onnistuu vierittämään syyt Martin niskoille. Martti pelastuu pälkähästä, kun ilmiantokirje onnistutaan lukemaan imupaperista peilin avulla. Paroni saa Sabinan mukaansa valehtelemalla tytölle, että tämän isä on vakavasti sairas. Epäilevä Sabina lähtee, mutta ottaa mukaansa pistoolin.

▲Korpraali Kari ja hänen morsiamensa palkitaan mitaleilla paraatikentällä mahtavassa katselmuksessa. Eversti Franck lupaa puheessaan, että jääkärit saavat vapauttaa synnyinmaansa vuosisataisen vihollisen ikeestä. Jääkärit kohottavat kolminkertaisen eläköön-huudon vapaalle ja itsenäiselle Suomelle.

▲Elokuvan Jääkärin uni -nimellä tunnetussa loppukohtauksessa sadat ratsumiehet hyökkäävät hurjassa rynnäkössä tulta, savua ja räjähdyksiä kiehuvan taistelukentän läpi sapelit heiluen, samalla kun Jääkärinmarssi soi ja Jääkäripataljoonan lippu liehuu varjokuvana kaiken päällä.

▲==Sensuuri==

▲Ulkopolitiikka vaikutti [[valtion elokuvatarkastamo]]n toimintaan [[Moskovan välirauha]]n jälkeen. [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] painostus kulttuurin alueella vaikutti ensin teatterin kautta. Neuvostoliiton Helsingin lähetystö puuttui nootilla 5. joulukuuta 1948 kahteen teatterinäytelmään, joista toinen oli "vihamielinen ja revanshihenkinen" ''[[Jääkärin morsian]]'', jonka tekstiä oli sensuroitu etukäteen. Nootti kehotti Suomen hallitusta ehkäisemään sekä pahaa tarkoittavat että Neuvostoliiton ja Suomen suhteita vahingoittavat esiintymiset. Ulkoministeri [[Carl Enckell]] vastasi noottiin 22. joulukuuta ja ilmoitti teattereiden poistaneen näytelmät ohjelmistosta.<ref>Sedergren 2006, s. 82–83.</ref>

▲[[Työkansan Sanomat (1945)|Työkansan Sanomat]] nosti esiin 17. joulukuuta 1948 esille myös ''Jääkärin morsian'' -elokuvan, joka oli lehden mielestä neuvostovastainen. [[Pravda]] huomio tämän ja otsikoi lehdessään kaksi päivää myöhemmin Suomen jatkavan neuvostovastaisten elokuvien esitystä. Pravdan julkaisun jälkeen ulkoministeriö kehotti opetusministeriötä kiinnittämään huomiota elokuviinkin. Opetusministeri [[Reino Oittinen]] määräsi 20. joulukuuta 1948 elokuvatarkastamon kieltämään elokuvan, ja tarkastamo kielsi sen 9. tammikuuta 1949.<ref>Sedergren 2006, s. 83–84</ref>

▲Elokuvatarkastamon mielestä elokuvassa ei ollut mitään erityistä kiellettävää vuoden 1955 jälkeen. Näytelmää esitettiin ympäri Suomea siistittynä versiona. Elokuva pysyi kiellettynä, vaikka Risto Orko yhtiöineen esittikin sekä suullisia että kirjallisia vetoomuksia sen vapauttamisen puolesta. ''Jääkärin morsiamen'' kiellon perustelu oli siirtynyt vuonna 1955 elokuvatarkastamolta ulkoministeriölle, jonka mukaan elokuvan vapauttamisen myötä tarkastamo joutuisi tarkastamaan uudelleen hankalampia kieltotapauksia, mistä seuraisi negatiivista julkisuutta. Perusteluja elokuvan kieltämisen syistä ei annettu julkisuuteen. Vuonna 1964 ulkoministeriö vältti uudelleentarkastuksen ilmoittamalla, että sotaa edeltävien aikojen elokuvien vapauttaminen voisi tuoda Suomen kannalta epäedullisia ulkopoliittisia johtopäätöksiä paitsi Suomessa myös ulkomailla. Ulkoministeriön mielestä tällaisten elokuvien salliminen voitaisiin tulkita vanhentuneiden ulkopoliittisten asenteiden herättämiseksi uudelleen.<ref>Sedergren 2006, s. 84</ref>

▲''Jääkärin morsian'' esitettiin 1960-luvulla julkisesti vain kahdesti, ja elokuvatarkastamo vapautti elokuvan kiellosta vasta elokuussa 1986. Elokuva sai uusintaensi-illan Helsingissä helmikuussa 1987 ja televisioensi-illan 1989.<ref>Sedergren 2006, s. 85–86.</ref>