Wikipedia

Ero sivun ”Saksan hullu vuosi” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
vielä täyd.
Rivi 62:
Kansalliskokous kokoontui ensimmäiseen istuntoonsa Paavalinkirkkoon 18. toukokuuta. Siellä hahmottui pian puoluejako. Konservatiivit ja liberaalit halusivat Preussin tai Itävallan johtamaa monarkkista Saksaa, radikaalit ja demokraatit Saksan tasavaltaa.<ref name="kronikka742" /> Vaikka ”Frankfurtin parlamentissa” käydyt keskustelut herättivät suurta mielenkiintoa, vähitellen alkoi tulla selväksi, että sillä ei ollut mitään todellista valtaa, elleivät Saksan ruhtinaat vapaaehtoisesti haluaisi noudattaa sen tekemiä päätöksiä.<ref name="Klinge234" /> Pitkiksi venyneiden keskustelujen vuoksi kansalliskokous ei työskennellyt kovinkaan tehokkaasti, mutta 28. kesäkuuta se asetti nimellisen keskushallituksen Saksalle. Valtionhoitajaksi nimettiin radikaalien vastustuksesta huolimatta Itävallan arkkiherttua [[Juhana (Itävallan arkkiherttua)|Juhana]].<ref name="kronikka742" /> Kevään 1848 vallankumoukseen osallistuneet kansanjoukot ja radikaalit alkoivat vähitellen tajuta, etteivät kansalliskokousta hallinneet liberaalit olleet kiinnostuneita toteuttamaan sosiaalisia uudistuksia, jolloin heidän kunnioituksensa kansalliskokousta kohtaan aleni huomattavasti.<ref name="brit" />
 
Saksan nationalistien oli vaikea hyväksyä Malmön aselepoa, jonka Preussi teki sodassaansodassa Tanskaa vastaan 26. elokuuta, sillä se näytti johtavan Schleswigin ja Holsteinin jäämiseen Tanskalle. Monet loukkaantuivat siitä, että Preussi näin ikään kuin luovutti Saksaan kuuluvia alueita konsultoimatta Frankfurtin kansalliskokousta ja settamaasen asettamaa hallitusta. Frankfurtin kansalliskokous otti Malmön aseleposopimuksneaseleposopimuksen käsiteltäväkseen ja hylkäsi sen 8. syyskuuta, mutta tekikin sittentoisessa äänestyksessä 16. syyskuuta niukalla enemmistöllä päinvastaisen päätöksen toisessa äänestyksessä 16. syyskuuta.Demokraatteja Demokraateilleärsytti tämä kansalliskokouksen heikkouden osoitus Preussin edessä oli mahdoton hyväksyä. Malmön sopimuksen vastustus synnytti syyskuussa eri puolilla Saksaa demokraattien johtaman kansanjoukkojen liikehdinnän, johon yhdistyivät pian myös vaatimukset toivotuista sosiaalisista uudistuksista. Demokraatit ja radikaalit tasavaltalaiset päättivät 18. syyskuuta yrittää Frankfurtissa uutta vallankumousta. Aseeton väkijoukko pyrki tuona18. päivänäsyyskuuta väkisin sisälle Paavalinkirkkoon, jolloin [[Mainz]]in liittolinnakkeesta kutsutut preussilaiset ja itävaltalaiset hyökkäsivät sen kimppuun. Tämän jälkeen noin tuhat kapinallista valtasi asevaraston ja otti haltuunsa Frankfurtin vanhankaupungin.<ref name="Bleiber" /> Lopulta Frankfurtin kansannousu murskattiin verisesti.<ref name="Klinge235">Klinge 1985, s. 235.</ref> Wienissä lokakuussa puhjenneeseen kansannousuun osallistunut Frankfurtin kansalliskokouksen radikaalisiiven johtaja ja varapuhemies [[Robert Blum]] puolestaan vangittiin ja teloitettiin 9. marraskuuta parlamentaarisesta koskemattomuudestaan huolimatta, mikä herätti suuttumusta.<ref>Helmut Reinalter: [http://www.ohio.edu/chastain/ac/blum.htm Robert Blum] {{en}} Encyclopedia of 1848 Revolutions. Ohion yliopisto. Viitattu 23.6.2014.</ref><ref name="kronikka744" /> Kansalliskokous menetti tämän ja yleisen vastavallankumouksellisen reaktion seurauksena suuren osan arvovallastaan.<ref name="Klinge235" />
 
Frankfurtin kansalliskokouksessa vallitsi epäselvyyttä siitä, mitkä alueet tulisivat kuulumaan tulevaan Saksan valtakuntaan. [[August Heinrich Hoffmann von Fallersleben]]in vuonna 1841 sanoittama ''[[Deutschlandlied]]'' tosin luetteli joukon Saksan luonnollisina rajoina toimivia jokia, mutta varsinkin Itävallan kuulumisesta Saksaan oli erimielisyyttä. Monet saksalaiset nationalistit eivät halunneet Habsburgien valtakunnan ei-saksalaisia osia omaan valtioonsa.<ref name="Klinge234" /> [[Suur-Saksa|Suursaksalaiset]] (''Grossdeutsche'') vaativat, että varsinaisen Itävallan olisi kuitenkin kuuluttava Saksaan, kun taas ”piensaksalaiset” (''Kleindeutsche'') olivat valmiita jättämään sen kokonaan ulkopuolelle.<ref name="brit" /> Syksyllä 1848 saatiin aikaan kompromissi, jonka mukaan Itävallan saksankieliset osat kelpuutettaisiin mukaan Saksan liittovaltioon, mikäli Itävallan keisarin suhde muihin Habsburgien alueisiin muutettaisiin samalla pelkäksi [[personaaliunioni]]ksi. Keisari [[Frans Joosef]] ja hänen hallituksensa eivät olleet valmiita suostumaan tähän ehtoon, jolloin suunnitelma romuttui. Jäljelle jäi vaihtoehto, jossa Preussista tulisi Saksan johtava valtio.<ref name="Klinge240">Klinge 1985, s. 240–241.</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Saksan_hullu_vuosi”