Versio 8. kesäkuuta 2013 kello 23.42 muokkaa Sifferi (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 799 muokkausta →‎Berliiniin ja Pariisiin: Lähtö Neuvostoliitosta 1922 ← Vanhempi muutos		Versio 18. kesäkuuta 2014 kello 20.39 muokkaa kumoa Jjkankila (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 7 706 muokkausta p kh Uudempi muutos →
Rivi 38: Vuonna 1913 päivättyä, mutta jo ''La Ruchessa'' maalattua teosta ''Minä ja kylä'' voi pitää Chagallin Pariisin vuosien ohjelmanjulistuksena ja tärkeänä teoksena Chagallin taiteellisen ilmaisun ja kehityksen kannalta. Maalauksessa taiteilija ottaa pääperiaatteeksi säteittäisen sommitelman ja kuvarakenteen jäsentelyn lähtemällä yhdestä keskeisestä pisteestä. Hän pitää lähtökohtanaan Delaunayn kiekkokuvia, joissa tämä käyttää ympyrän ja auringon [[analogia]]a sinänsä [[abstrakti]]en väriyhdistelmiensä muodon tukena onnistuen yhdistämään eri todellisuuden tasoilta ottamansa [[motiivi]]t kuvassa loogiseksi ykseydeksi. Maalauksessa ihminen ja eläin, luonto oksan muodossa ja [[sivilisaatio]] kylänä on perikuvina asetettu vastakkain siten, että jokainen niistä määrittää yhtä kuvan neljästä sektorista.<ref name="Walther_20">Walther & Metzger s. 20</ref> Chagallin maalauksissa ei tarvita mitään kertovaa eikä toimintaa, sillä geometrinen kehikko, joka peittää koko kuvan [[diagonaali\|diagonaaleilla]] ja ympyrän [[Segmentti\|segmenteillä]], saa [[Representaatio\|esityksen]] aikaan. Motiivien samanaikaisuuden ja muotojen läpinäkyvyyden, kahden kubismin keinon, täytyy saada maalauksessa esille muistikuvia, näkyjä ja mitä ~~erilaisempien~~erilaisimpien todellisuuksien tasoja. Lampaan pää, jonka ääriviivat luovat tilaa lypsykohtaukselle, talot ja ihmiset, jotka seisovat ylösalaisin, mittasuhteet, jotka ovat kaiken kokemuksen vastaiset – kaikki nämä elementit, kuvaan [[Assosiaatio\|assosiatiivisesti]] järjestettyinä, edustavat näkyvän maailman ulkopuolella olevaa todellisuutta, vastaavat sitä kuvitelmaa, joka syntyy [[Symboli\|symboleiksi]] tiivistyneistä muistoista. Kaikki maalauksen ''Minä ja kylä'' yksityiskohdat ovat muistista peräisin. Chagall käytti kubismia, joka korostaa erityisesti konkreettista ilmiötä muodostamaan sellaisen [[Autonomia\|autonomisen]] maailman, joka riippuu vain omasta [[psykologia]]staan. ”Saavuttuani Pariisiin kykenin vihdoinkin ilmaisemaan sitä jollain tavoin [[Kulinaarinen\|kulinaarista]] iloa, jota olin toisinaan tuntenut Venäjällä – Vitebskin lapsuudenmuistojeni iloa”, Chagall kirjoitti. Onnen tunteet ja kaipaus lapsuuden pieneen maailmaan – vasta Pariisissa Chagall löysi ne välineet, joiden avulla hän saattoi avata sisimpänsä.<ref name="Walther_20" /> Nimi ''Minä ja kylä'' on lähtöisin, kuten myös maalausten nimet ''Morsiamelleni omistettu'' ja ''Venäjälle, aaseille ja muille'', [[Blaise Cendrars]]in kynästä. Hän oli Chagallin tärkein toveri Pariisin vuosina. Cendrarsin runoissaan ja romaaneissaan luoma kuvien [[Suggestio\|suggestiivinen]] [[staccato]] ja hänen sanaluomuksiensa [[Anarkismi\|anarkistinen]] iloisuus vastaavat Chagallin mielleyhtymistä koostuvaa maailmaa paljon paremmin kuin taidemaalarikollegoiden selvästi älyllinen ote. Juuri kirjailijat antoivat Chagallin näkemyksille tukea, jakoivat hänen mieltymyksensä runouteen ja etsivät hänen kanssaan asioiden piileviä merkityksiä.<ref>Walther & Metzger s. 20-22</ref>

Ero sivun ”Marc Chagall” versioiden välillä