Ero sivun ”Michael Collins (irlantilainen vapaustaistelija)” versioiden välillä

Collinsin vanhemmat olivat maanviljelijöitä<ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfco/0091.html ''Nordisk familjebok'', täydennysosa (1923), s. 149–150] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 2.6.2014.</ref> ja hän oli nuorin perheen kahdeksasta lapsesta<ref name="easter">[http://www.easter1916.ie/index.php/people/a-z/michael-collins Michael Collins] Easter 1916. Viitattu 2.6.2014.</ref>. Hän läpäisi 15-vuotiaana brittiläisen virkakunnan pääsykokeen ja muutti [[Lontoo]]seen, jossa hän työskenteli vuosina 1906–1910 apulaisena pääpostikonttorin postipankissa. Sen jälkeen hän siirtyi [[Lontoon City]]ssä toimineen pörssimeklariyrityksen palvelukseen. Collinsin innostus irlantilaiseen nationalismiin heräsi Lontoossa asuneiden irlantilaisten siirtolaisten keskuudessa. Hän liittyi ensin [[Gaelic League]] -järjestöön ja marraskuussa 1909 hänestä tuli maanalaisen vallankumousjärjestön, [[Irlannin tasavaltalaisveljeskunta|Irlannin tasavaltalaisveljeskunnan]] (''Irish Republican Brotherhood'', IRB) valajäsen. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] aikana hän vakuuttui siitä, että Irlannin itsenäisyyden saavuttamiseksi olisi noustava aseelliseen kapinaan. Saatuaan kuulla IRB:n valmistelevan kapinaa Irlannissa hän jätti tammikuussa 1916 työnsä Lontoossa ja palasi Irlantiin, jossa liittyi [[Irlannin vapaaehtoisjoukot|Irlannin vapaaehtoisjoukkoihin]] (''Irish Volunteers''). Collins osallistui huhtikuun 1916 [[pääsiäiskapina]]an toimimalla kapinallisten [[Dublin]]in päämajassa [[Joseph Plunkett]]in adjutanttina. Kapinan kukistamisen jälkeen hän joutui muiden vangittujen kapinallisten tavoin Frongochin vankileirille [[Wales]]iin. Hän vapautui yleisellä armahduksella jouluna 1916 ja palasi heti Irlantiin järjestämään uudelleen IRB:n toimintaa. Hänestä tuli nyt myös IRB:n ylimmän neuvoston jäsen.<ref name="NFB" /><ref name="society" /><ref name="BBC" />

Jo Frongochin vankileirillä irlantilaiset nationalistijohtajat olivat päättäneet ryhtyä heti kokoamaan uutta organisaatiota seuraavaa kapinaa varten. Varsinkin Collins oli vakuuttunut siitä, että pääsiäiskapinan kaltainen fiasko ei saisi toistua, vaan virheistä oli opittava. Tämä loi pohjan IRA:n perustamiselle.<ref name="Cronin">Mike Cronin: ''A History of Ireland'', s. 196, 198. Palgrave 2001.</ref> Helmikuussa 1917 Collinsista tuli sihteeri avustusjärjestöön, jonka tarkoituksena oli auttaa pääsiäiskapinassa surmattujen ja edelleen vangittuina olevien kapinallisten omaisia. Tämän näkyvän aseman kautta hän kohosi vuoden 1917 aikana nationalistisen [[Sinn Féin]] -puolueen puoluejohdon jäseneksi.<ref name="society" /><ref name="NFB" /><ref name="BBC" /> Toukokuussa 1918 brittiviranomaiset vangitsivat Sinn Féinin johtajat epäiltyinä maanpetoksellisesta salaliitosta [[Saksa]]n kanssa, mutta Collins onnistui piiloutumalla välttämään pidätyksen. Maan alta käsin toimimalla hän valmisteli IRA:n perustamista ja yhdessä [[Harry Boland]]in kanssa loi Sinn Féinille laajan kenttäorganisaation, jonka kautta puolue saattoi jatkaa toimintaansa, vaikka brittiviranomaisetviranomaiset pyrkivät lakkauttamaan sen. Collins johti myös salaisen tiedusteluorganisaation luomista ja aseiden salakuljetusta.<ref name="Cronin" /><ref name="society" />

Collins valittiin joulukuun 1918 vaaleissa Sinn Féinin edustajana [[Ison-Britannian parlamentti]]in Etelä-Corkin sekä [[Tyronen kreivikunta|Tyronen]] edustajanavaalipiireistä. Sinn Féinin edustajat eivät vastaanottaneet paikkojaan parlamentissa, vaan perustivat tammikuussa 1919 Dubliniin oman kansalliskokouksen, [[Dáil Éireann]]in. Collins oli yksi niistä 27:stä edustajasta, jotka olivat läsnä Dáilin perustavassa istunnossa ja julistivat Irlannin tasavallaksi. Hänet nimitettiin uuden tasavaltalaishallituksen sisäministeriksi, ja hänelle lankesi heti alussa suuri vastuu, koska hallituksen johtajaksi ja varajohtajaksi valitut [[Eamon de Valera]] sekä [[Arthur Griffith]] olivat edelleen vankilassa. Collins järjesti helmikuussa 1919 de Valeran paon [[Lincoln (Englanti)|Lincolnin]] vankilasta Englannissa. Huhtikuussa 1919 Collinsista tuli valtiovarainministeri ja hän järjesti valtiolainan, jonka avulla kumouksellisen tasavaltalaishallinnon toiminta voitiin rahoittaa.<ref name="brit" /><ref name="society" /><ref name="BBC" />

Ison-Britannian ja Irlannin sopimuksen mukaan ennen Irlannin vapaavaltion perustamista Irlannin johtoon olisi asetettava väliaikainen hallitus. Collins nimitettiin 14. tammikuuta 1922 tämän hallituksen pääministeriksi ja hän jatkoi myös valtiovarainministerinä.<ref name="society" /><ref name="BBC" /> Väliaikaishallitusta työllisti muun muassa turvallisuus- ja virkakoneiston rakentaminen sekä tulevan perustuslain valmistelu, mutta de Valeran johtamat sopimusta vastustaneet jyrkät tasavaltalaiset pyrkivät kaikin tavoin jarruttamaan tätä työtä. Griffith arveli sisällissodan väistämätön, mutta Collins oli haluton lähtemään sotaan entisiä tovereitaan vastaan, ja viivytteli siksi voimakeinoihin turvautumista. Tämä sodan aloittamisen lykkääminen osoittautui hyödylliseksi, sillä hallitus sai siten aikaa järjestää joukkonsa. NopeaLisäksi nopea ensi-isku olisi antanut sopimuksen vastustajille marttyyrin aseman, mutta nyt tilanne saatiin näyttämään siltä, että väliaikaishallitus pakotettiin vasten tahtoaan sotatoimiin.<ref name="BBC" /><ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Vielä toukokuussa 1922 Collins onnistui neuvottelemaan de Valeran kanssa sopimuksen uusien vaalien järjestämisestä kesäkuun puolivälissä, mutta oppositio jatkoi häiriköintiään myös vaalien jälkeen.<ref name="society" /><ref name="NFB" /> Ison-Britannian hallitus esitti lopulta Irlannin väliaikaiselle hallitukselle uhkavaatimuksen, jossa se vaati toimia [[Dublinin oikeustalo]]n miehittäneitä IRA:n kapinallisia vastaan.<ref name="society" /> Collins antoi lopulta määräyksen oikeustalon [[Dublinin taistelu|takaisin valtaamisesta]], mikä johti sisällissodan puhkeamiseen.