Ero sivun ”Soinnutus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Soinnutus''' on yksi [[musiikki|musiikin]] säveltämisen ja toisinaan myös esittämisen tekniikka. Soinnutus voi perustua [[melodia]]an tai [[sointu|soinnuista]] voidaan muodostaa sarja, johon rakennetaan yleensä [[harmonia|harmonisiin]] periaatteisiin perustuva melodia. Koska tietty [[sävel]], tai sävelkulku, voi esiintyä monissa erilaisissa soinnuissa, tahi [[sävelasteikko|sävelasteikossa]], on soinnutukselle hyvin moniaita vaihtoehtoja. Traditionaalisesti musiikkikappale tehdään osina, joissa [[sävellaji]] pysyy samana, jolloin soinnutuksessa on käytettävä pääasiassa sointuja joiden sävelet kuuluvat vastaavaan asteikkoon. Yleinen poikkeus on [[molli]]in perustuvissa kappaleissa esiintyvä 3. asteen duuriseptimi, jonka käyttö [[kadenssi]]ssa on niin yleistä että tietyn tyylisissä kappaleissa se esiintyy jokaisen osan lopussa, tehden täten kappaleiden säestämisestä helpompaa. Esimerkiksi, C-duurissa kulkevalle melodialle voidaan varsin helposti käyttää nelisointuja C(maj7), F(maj7), G(7), Am(7), Dm(6), Em(7) tahi E(7), sekä H<sup>o</sup>, vähennetty, jota klassisessa sävellystyössä karsastetaan sen vaatiman [[tasavireisyystasaviritys|tasavireisyyden]] johdosta. Eräät [[jazz]]in tyylisuunnat pyrkivät tarkoituksellisesti hajottamaan soinnutuksesta tavallisesti syntyvät soinnulliset harmoniat käyttämällä eri sävellajeihin kuuluvia sointuja.
 
Ks. myös [[Kenraalibasso]]