Ero sivun ”Nikola I” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Lax siirsi sivun Nikola I Petrović-Njegoš uudelle nimelle Nikola I: Keep it simple
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[Kuva:King Nikola of Montenegro.jpg|thumb|200px|Nikola I]]
'''Nikola I Petrović -Njegoš''' (Краљ Никола I Петровић Његош) ([[7. lokakuuta]] [[1841]] [[Njegoš]], [[Montenegro]] – [[2. maaliskuuta]] [[1921]]) oli[[Antibes]], [[MontenegroRanska]]n)<ref name="brit">[https://www.britannica.com/EBchecked/topic/414057/Nicholas-I Nicholas I] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 27.5.2014.</ref> oli Montenegron [[ruhtinas]] vuosina 1860–1910 ja kuningas 1910–1918. Hänen valtakaudellaan Montenegro sai itsenäisyydelleen kansainvälisen tunnustuksen vuonna 1878. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] aikana se kuitenkin miehitettiin, jolloin Nikolan oli lähdettävä maanpakoon. Hän oli [[Petrović-Njegoš]]in suvun viimeinen hallitsija. Nikola I sai lempinimen Euroopan appiukko, kun hänen tyttärensä naitettiin eri maiden hoveihin.
 
==Ruhtinas==
Nikolasta tuli Montenegron ruhtinas setänsä [[Danilo I (Montenegron ruhtinas)|Danilo I:n]] murhan jälkeen vuonna 1860. Maa oli osallisena sarjassa sotia [[Osmanien valtakunta|osmanien]] kanssa 1862–1878. Kaikki maat kuitenkin tunnustivat Montenegron itsenäisyyden 1878 [[Berliinin kongressi]]ssa ja seuraavat vuodet maa nautti suhteellisesta rauhasta ja vakaudesta. Vuonna 1905 säädettiin ensimmäinen perustuslaki. Maa sai myös lehdistönvapauden ja rikoslain.
Nikolan vanhemmat olivat suurvoivodi [[Mirko Petrović-Njegoš]] ja Stana Martinović. Hän opiskeli vuosina 1858–1860 [[Pariisi]]ssa.<ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbs/0555.html ''Nordisk familjebok'' (1913), s. 1001–1002] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 27.5.2014.</ref> Hän oli lapsettoman setänsä, ruhtinas [[Danilo I (Montenegron ruhtinas)|Danilo I:n]] kruununperijä.<ref name="brit" /> Nikolasta tuli vain 18-vuotiaana Montenegron ruhtinas, kun Danilo kuoli salamurhan uhrina 13. elokuuta 1860. Nikola I oli vahva hallitsija, ja hän johti Montenegroa menestyksekkäissä sodissa [[Ottomaanien valtakunta]]a vastaan vuosina 1862 ja 1876. Montenegro osallistui myös [[Turkin sota|Venäjän–Turkin sotaan]] ja sen jälkeen vuoden 1878 [[Berliinin kongressi]] antoi Montenegron itsenäisyydelle kansainvälisen tunnustuksen.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Rauhansopimuksen seurauksena Montenegron alue kaksinkertaistui ja se sai yhteyden [[Adrianmeri|Adrianmeren]] rannikkoon. [[Venäjä]] ryhtyi tämän jälkeen tukemaan Montenegroa taloudellisesti ja sotilaallisesti.<ref name="brit" /> Seuraavat vuodet maa nautti suhteellisesta rauhasta ja vakaudesta. Maa sai myös lehdistönvapauden ja rikoslain.
 
Nikola I nai vuonna 1860 [[Milena Vukotić]]in (1847–1923). He saivat seitsemän tytärtä ja kolme poikaa. Pojat olivat kruununprinssi [[Danilo (Montenegron kruununprinssi)|Danilo]] sekä prinssit [[Mirko (Montenegron prinssi)|Mirko]] ja [[Petar (Montenegron prinssi)|Petar]].<ref name="NFB" /> Ovelana diplomatian taitajana Nikola järjesti tyttärensä puolisoiksi eri Euroopan maiden hoveihin. Vanhin tytär Zorka nai vuonna 1883 [[Serbia]]n prinssi [[Pietari I (Jugoslavia)|Petar Karađorđević]]in, tosin hän kuoli vuonna 1890 ennen kuin hänen miehensä nousi valtaistuimelle. Toiseksi vanhin tytär Milica nai 1889 venäläisen suuriruhtinas [[Pjotr Nikolajevitš Romanov]]in. Kolmas tytär Stana nai ensin vuonna 1889 saksalaisen Leuchtenbergin herttuan ja avioeron jälkeen vuonna 1907 Venäjän suuriruhtinas [[Nikolai Nikolajevitš Romanov]]in. Neljäs tytär Elena nai 1896 Italian tulevan kuninkaan [[Viktor Emanuel III]]:n.<ref name="NFB" /><ref name="brit" /> Viides tytär Anna nai 1897 saksalaisen ruhtinas [[Franz Joseph von Battenberg]]in.<ref name="NFB" />
Parlamentti julisti Nikolan kuninkaaksi 1910. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Montenegro menetti itsenäisyytensä, kun se pakotettiin liittymään osaksi [[Serbia]]n johtamaan [[Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta]]an. [[Joulukapina|Kansannousu]] liittoa vastaan murskattiin.
 
Nikola hallitsi melko yksinvaltaisesti, kunnes joutui vuonna 1905 hyväksymään ensimmäisen perustuslain säätämisen Montenegrolle. Hänen itsevaltainen hallintonsa herätti sen jälkeenkin vastustusta, ja vuonna 1907 hänet yritettiin murhata pommiattentaatilla [[Cetinje]]ssä. Toisaalta Nikola pyrki tuomaan Montenegroon länsimaisia uudistuksia ja tapoja.<ref name="brit" /> Hänen kaudellaan maan taloutta, kulkuyhteyksiä, oppilaitoksia ja oikeusjärjestelmää kehitettiin. Nikola oli kiinnostunut kulttuurista ja hän julkaisi 1890-luvulla useita runokokoelmia.<ref name="NFB" />
Nikola siirtyi maanpakoon [[Ranska]]an, mutta pitäytyi kuolemaansa saakka vaatimuksessaan kruunuun. Hänet haudattiin Italiaan. Vuonna 1989 Nikolan, kuningatar Milenan ja kahden heidän kahdestatoista lapsestaan ruumiit siirrettiin Montenegroon.
 
==Kuningas==
Nikola I sai lempinimen Euroopan appiukko, kun hänen tyttärensä naitettiin eri hoveihin. Anastasia nai Venäjän suuriruhtinas [[Nikolai Romanov]]in, Elena Italian kuningas [[Viktor Emanuel III]]:n.
Nikola julistautui 28. elokuuta 1910 kuninkaaksi. Hän vei Montenegron mukaan [[Ensimmäinen Balkanin sota|ensimmäiseen Balkanin sotaan]] vuosina 1912–1913, mutta maa ei saanut hänen toivomansa suuruisia aluelaajennuksia.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Ensimmäisessä maailmansodassa Montenegro tuki Serbiaa [[Itävalta-Unkari]]a vastaan. Sotilaallisen tappion jälkeen Nikola I joutui tekemään tammikuussa 1916 erillisrauhan ja pakenemaan [[Italia]]an Itävalta-Unkarin miehitettyä koko Montenegron.<ref name="brit" /> Hän asettui sittemmin [[Ranska]]n [[Neuilly]]yn yhdessä pakolaishallituksensa kanssa.<ref name="NFB2">[http://runeberg.org/nfcq/0419.html ''Nordisk familjebok'', täydennysosa (1925), s. 754–755] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 27.5.2014.</ref>
 
Ensimmäisen maailmansodan jatkuessa serbit saivat Montenegron pakolaishallituksen syrjäytettyä [[Ympärysvallat|ympärysvaltojen]] keskinäisissä neuvotteluissa, eikä sen edustajia kutsuttu lainkaan [[Pariisin rauhankonferenssi]]in.<ref name="NFB2" /> Maailmansodan päätyttyä Serbia miehitti Montenegron alueen ja [[Podgorica]]an kutsuttiin Montenegron kansalliskokous, joka julisti 26. marraskuuta 1918 Nikolan syrjäytetyksi valtaistuimelta ja hyväksyi Montenegron yhdistämisen Serbian kanssa. Montenegro menetti näin itsenäisyytensä, ja siitä tuli osa uutta [[Jugoslavia]]n valtiota.<ref name="brit" /><ref name="NFB2" /> [[Joulukapina|Kansannousu]] liittoa vastaan murskattiin.
Suomen historiaan Nikola I liittyy mielenkiintoisella tavalla: hän tilasi saksalaiselta telakalta kaksi erikoista saattaja-alusta huvipurtensa vartijoiksi, muttei pystynytkään maksamaan niitä; sukulainen [[Aleksanteri III (Venäjä)|Aleksanteri III]] lunasti purret ja [[Lokakuun vallankumous|Lokakuun vallankumouksen]] jälkeen purret jäivätkin Suomeen, missä niistä tuli uuden valtion laivaston merkittävä osa nimillä [[Tykkivene Klas Horn|Klas Horn]] ja [[Tykkivene Matti Kurki|Matti Kurki]].
 
Nikola asui loppuikänsä maanpaossa Ranskassa, mutta pitäytyi kuolemaansa saakka vaatimuksessaan Montenegron kruunuun. Hän kuoli vuonna 1921 Ranskan Antibesissa, jossa myös kuningatar Milena kuoli kaksi vuotta myöhemmin. Nikolan kuoltua vaatimus Montenegron kruunuun siirtyi hänen vanhimmalle pojalleen Danilolle, joka kuitenkin luopui jo kuuden päivän kuluttua asemastaan 11-vuotiaan veljenpoikansa [[Mihail Petrović-Njegoš|Mihail]]in hyväksi.<ref name="NFB2" /> Kuningas Nikola haudattiin Italiaan. Vuonna 1989 Nikolan, kuningatar Milenan ja kahden heidän kahdestatoista lapsestaan ruumiit siirrettiin Montenegroon.
{{Edeltäjä-seuraaja|Titteli=[[Montenegron hallitsijat|Montenegron kuningas]]
 
==Muuta==
Suomen historiaan Nikola I liittyy mielenkiintoisella tavalla: hän tilasi saksalaiselta telakalta kaksi erikoista saattaja-alusta huvipurtensa vartijoiksi, muttei pystynytkään maksamaan niitä; sukulainen [[Aleksanteri III (Venäjä)|Aleksanteri III]] lunasti purret ja [[Lokakuun vallankumous|Lokakuunlokakuun vallankumouksen]] jälkeen purret jäivätkin Suomeen, missä niistä tuli uuden valtion laivaston merkittävä osa nimillä [[Tykkivene Klas Horn|Klas Horn]] ja [[Tykkivene Matti Kurki|Matti Kurki]].
 
==Lähteet==
{{Viitteet}}
 
 
{{Edeltäjä-seuraaja|Titteli=[[Luettelo Montenegron hallitsijathallitsijoista|Montenegron kuningashallitsija]]
|Edeltäjä=[[Danilo I (Montenegron ruhtinas)|Danilo I]]
|Seuraaja=[[Danilo (Montenegron kruununprinssi)|Danilo]]<br />(maanpaossa)