Ero sivun ”Kilkennyn konfederaatio” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
täyd., kappalejako |
lis. |
||
Rivi 1:
'''Kilkennyn konfederaatio''' oli [[Irlanti|Irlannin]] katolisten
Konfederaatio syntyi [[Irlannin kapina 1641|vuoden 1641 katolisten kapinan]] ja samaan aikaan käynnissä olleen [[Englannin sisällissota|Englannin sisällissodan]] seurauksena. Sen perustivat Irlannin vanhoihin englantilaistaustaisiin katolisiin ylimyssukuihin (''Old English'') kuuluneet [[Irlannin parlamentti (lakkautettu 1801)|Irlannin parlamentin]] edustajat yhdessä katolisten piispojen kanssa, joista kumpikaan ryhmä ei ollut osallistunut itse kapinaan. Heidän alkuperäisenä tarkoituksenaan oli saada järjestystä alueille, jotka kapinalliset olivat vallanneet.<ref
Konfederaation johtajat vaativat katolisen uskon turvaamista, takavarikoitujen maiden palauttamista ja riippumattoman Irlannin parlamentin perustamista.<ref>Mike Cronin: ''A History of Ireland'', s. 73. Palgrave 2001.</ref> Heidän tavoitteenaan oli sovinto Englannin kuninkaan [[Kaarle I (Englanti)|Kaarle I:n]] kanssa, sillä kuningasta pidettiin ainoana turvana katolisuuden vastaista [[Englannin parlamentti]]a vastaan.<ref name="Kilkenny" /> Kaarle I oli jo vuodesta 1643 alkaen halukas saamaan aikaan sovinnon Irlannin konfederaation kanssa sinä toivossa, että hän saisi kottua Irlannista uskollisia joukkoja, jotka kääntäsivät sisällissodan Englannissa hänen voitokseen. Kaupankäynti rauhanehdoista jatkui sitä mukaan kun kuninkaan asema heikkeni.<ref name="index">[http://oxfordindex.oup.com/view/10.1093/oi/authority.20110803100036537 Confederation of Kilkenny] {{en}} ''A Dictionary of British History''. Oxford Index. Viitattu 24.5.2014.</ref> Samaan aikaan konfederaation joukot kävivät Irlannissa sotaa ja vuodesta 1644 alkaen myös hedelmättömiä rauhanneuvotteluita [[Dublin]]ia kuninkaan edustajana hallinneen hallinneen [[James Butler (Ormonden 1. herttua)|Ormonden herttuan]] kanssa. Konfederaation joukkojen komentajaksi oli [[Ulster]]issa nimitetty [[Owen Roe O’Neill]] ja [[Leinster]]issa Thomas Preston, joista varsinkin O’Neill saavutti useita voittoja. Parlamentin vastarinta kaatoi kuninkaan yrityksen solmia konfederaation kanssa syksyllä 1643 aselepo ja sama toistui vuonna 1645.<ref name="Joyce" />
Vuonna 1645 Irlantiin saapui [[paavi]]n lähettiläs [[Giovanni Battista Rinuccini]], joka toi konfederaation armeijalle aseita ja lietsoi sitä jatkamaan sotimista sekä tukemaan kuningasta sisällissodassa. Konfederaatio kuitenkin allekirjoitti maaliskuussa 1646 Ormonden kanssa sopimuksen, joka sisälsi Englannin puolelta vain vaatimattomia uskonnonvapauteen liittyneitä myönnytyksiä. Tämän seurauksena konfederaation sisälle syntyi hajaannus, kun osa halusi – Rinuccinin tukemana – täyttä riipumattomuutta Irlannille ja osa oli valmis tyytymään sopuun kuninkaan kanssa sillä ehdolla, että lähinnä katolisten uskonnonvapaus turvattaisiin. Jyrkempi linja vahvistui, kun sitä tukenut O’Neill saavutti myöhemmin samana vuonna kuuluisimman voittonsa lyödessään skotlantilaisen kenraali [[Robert Monro]]n armeijan [[Benburbin taistelu]]ssa.<ref name="Joyce" />
|