Versio 24. toukokuuta 2014 kello 01.20 muokkaa Risukarhi (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, IP-estoista vapautetut 84 732 muokkausta Ak: Uusi sivu: '''Kilkennyn konfederaatio''' oli Irlannin katolisten lokakuussa 1642 perustama liitto, joka hallitsi huomattavaa osaa Irlannista vuoteen 1649 saakka niin sanotun konfe...		Versio 24. toukokuuta 2014 kello 01.37 muokkaa kumoa Risukarhi (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, IP-estoista vapautetut 84 732 muokkausta täyd., kappalejako Uudempi muutos →
Rivi 5: Konfederaation johtajat vaativat katolisen uskon turvaamista, takavarikoitujen maiden palauttamista ja riippumattoman Irlannin parlamentin perustamista.<ref>Mike Cronin: ''A History of Ireland'', s. 73. Palgrave 2001.</ref> Heidän tavoitteenaan oli sovinto Englannin kuninkaan [[Kaarle I (Englanti)\|Kaarle I:n]] kanssa, sillä kuningasta pidettiin ainoana turvana katolisuuden vastaista [[Englannin parlamentti]]a vastaan.<ref name="Kilkenny" /> Kaarle I oli jo vuodesta 1643 alkaen halukas saamaan aikaan sovinnon Irlannin konfederaation kanssa sinä toivossa, että hän saisi kottua Irlannista uskollisia joukkoja, jotka kääntäsivät sisällissodan Englannissa hänen voitokseen. Kaupankäynti rauhanehdoista jatkui sitä mukaan kun kuninkaan asema heikkeni.<ref name="index">[http://oxfordindex.oup.com/view/10.1093/oi/authority.20110803100036537 Confederation of Kilkenny] {{en}} ''A Dictionary of British History''. Oxford Index. Viitattu 24.5.2014.</ref> Samaan aikaan konfederaation joukot kävivät Irlannissa sotaa ja vuodesta 1644 alkaen myös hedelmättömiä rauhanneuvotteluita [[Dublin]]ia kuninkaan edustajana hallinneen hallinneen [[James Butler (Ormonden 1. herttua)\|Ormonden herttuan]] kanssa. Konfederaation joukkojen komentajaksi oli [[Ulster]]issa nimitetty [[Owen Roe O’Neill]] ja [[Leinster]]issa Thomas Preston, joista varsinkin O’Neill saavutti useita voittoja.<ref name="Joyce" /> Vuonna 1645 Irlantiin saapui [[paavi]]n lähettiläs [[Giovanni Battista Rinuccini]], joka toi konfederaation armeijalle aseita ja lietsoi sitä jatkamaan sotimista sekä tukemaan kuningasta sisällissodassa. Konfederaatio kuitenkin allekirjoitti maaliskuussa 1646 ~~vaatimattomia~~Ormonden ~~myönnytyksiä~~kanssa sopimuksen, joka sisälsi Englannin puolelta ~~sisältäneen~~vain ~~sopimuksen~~vaatimattomia ~~Ormonden~~uskonnonvapauteen ~~knssa~~liittyneitä myönnytyksiä. Tämän seurauksena konfederaation sisälle syntyi hajaannus, kun osa halusi – Rinuccinin tukemana – täyttä riipumattomuutta Irlannille ja osa oli valmis tyytymään sopuun kuninkaan kanssa sillä ehdolla, että lähinnä katolisten uskonnonvapaus turvattaisiin. Jyrkempi linja vahvistui, kun sitä tukenut O’Neill saavutti myöhemmin samana vuonna kuuluisimman voittonsa lyödessään skotlantilaisen kenraali [[Robert Monro]]n armeijan [[Benburbin taistelu]]ssa.<ref name="Joyce" /> Kaarle I:n tappio Englannin sisällissodassa ~~kuitenkin~~ sinetöi ~~myös~~lopulta Irlannin konfederaation kohtalon. Ormonde luovutti kesällä 1647 vallan Dublinissa parlamenttia tukeneelle armeijalle, jota komensi eversti Michael Jones. Jones voitti elokuussa 1647 Prestonin Dungan Hillin taistelussa ja löi myöhemmin konfederaation joukot myös Rathminesin taistelussa.<ref name="Joyce" /><ref name="index" /> Konfederaatio sai tammikuussa 1649 solmittua rauhan kuningas Kaarle I:n kanssa, mutta ilo oli lyhytaikainen, sillä vielä saman kuukauden aikana Englannin parlamentti tuomisti kuninkaan kuolemaan ja hänet teloitettiin. [[Oliver Cromwell]] nousi maihin Irlannissa elokuussa 1649 ja kukisti konfederaation [[Oliver Cromwellin Irlannin-valloitus\|valloittaessaan]] koko saaren. Hän valtasi Kilkennyn maaliskuussa 1650.<ref name="Kilkenny" /> ==Lähteet==

Ero sivun ”Kilkennyn konfederaatio” versioiden välillä