Ero sivun ”Lewis-rakenne” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Hydrogen-fluoride-2D-flat.png|thumb|[[Vetyfluoridi]]n Lewis-rakenne. Fluorilla on kolme vapaata elektroniparia. ]] '''Lewis-rakenne''' eli ''elektronipisterakenne'', ''-diagrammi'' tai ''-esitys'' on [[molekyyli]]stä piirretty esitys, joka kuvaa molekyylin atomienvälistä sitoutumista ja mahdollisia vapaita [[elektroni]]pareja.<ref name="Inorganic"> {{Kirjaviite | Tekijä = Catherine E. Housecroft, Alan G. Sharpe| Nimeke = Inorganic Chemistry, 2nd ed| Vuosi = 2005 | Julkaisija = Pearson Education Limited| Tunniste = ISBN 0130-39913-2| Kieli ={{en}} }}</ref> Lewis-rakenteen ei ole tarkoitus kuvata kolmiulotteista rakennetta.<ref>J.G. Smith: ''Organic Chemistry 2/e'', McGraw-Hill, 2007, ISBN 978-0-07-304986-1 {{en}}</ref> Rakenne esittää [[valenssielektroni]]t pisteinä, mutta jaetut [[Kovalenttinen sidos|sidoksia]] muodostavat elektroniparit yksinkertaistetaan yleensä viivoiksi. Yksi atomienvälinen viiva kuvaa sidoskertalukua yksi, kaksi viivaa sidoskertalukua kaksi ja niin edelleen. Ytimiä kuvaavat [[alkuaine]]iden tunnukset. Lewis-rakenne on nimetty rakenteen keksineen [[Gilbert Newton Lewis|G. N. Lewisin]] mukaan. Hän esitti rakenteen vuonna [[1916]].
Elektronien lukumäärä Lewis-rakenteessa vastaa valenssielektronien lukumäärää yksittäisissä atomeissa. [[Oktettisääntö|Oktettisäännön]] mukaan atomi on vakain, kun sitä ympäröi kahdeksan valenssielektronia. Kahdeksan valenssielektronin tilaan, oktettiin, atomi pyrkii jakamalla elektroneja eli muodostamalla kovalenttisia sidoksia. Esimerkiksi [[fluori]], jolla on seitsemän valenssielektronia, pyrkii jakamaan yhden elektroneistaan ja muodostamaan siten yksinkertaisen kovalenttisen sidoksen. Oktettisääntö on kuitenkin pelkkä malli ja siihen on lukuisia poikkeuksia. Esimerkiksi [[vety]] ja eräät toisen jakson alkuaineet ([[litium]] ja [[beryllium]]) pyrkivät kahdeksan elektronin sijasta kahden elektronin valenssielektronitilaan ([[helium]]in valenssielektronitila [He]). Toisaalta [[boori]] pyrkii kuuden elektronin valenssielektronitilaan eli niin sanottuun sekstettiin. Eräillä alkuaineilla, kuten fosforilla ja rikillä okstettissääntö voi myös ylittyä.
Rivi 27:
5. Vaihe: Tarkistetaan molekyylin rakenne
Mikäli kaikilla atomeilla on kahdeksan elektronia (vedyllä kaksi) ympärillään, niin Lewis-rakenne on valmis. Rakenteessa näkyvien valenssielektronien lukumäärän tulee vastata alun perin laskettua valenssielektronien lukumäärää.
Jos elektronien määrä ei riitä tuottamaan kaikille oktettia, muodostetaan tarvittavat kaksois- ja kolmoissidokset niin, että jokainen atomi on oktetissa. {{Kirjaviite | Tekijä = Steven Zumdahl| Nimeke = Chemical Principles| Vuosi = 2010 | Julkaisija = Cengage Learning; 6 edition (May 18, 2010) | Tunniste = ISBN-10: 1111580650 | Kieli ={{en}} }}</ref> {{Kirjaviite | Tekijä = Tapio Nevalainen | Nimeke = KP2-luentomoniste, Kemian perusteet osa II | Julkaisija = Tapio Nevalainen | Kieli ={{fin}} }}</ref>
'''Resonanssirakenteet'''
Kaikissa tapauksissa molekyylin tai ionin ominaisuuksia ei voida esittää vain yhdellä Lewis-rakennekaavalla, jolloin tulee käyttää [[Resonanssi (kemia)|resonanssirakennetta]]. Resonanssirakenteissa molekyylillä on sama runko eli atomien paikat eivät muutu, ainoastaan moninkertaisten sidosten paikat vaihtuvat. {{Kirjaviite | Tekijä = Steven Zumdahl| Nimeke = Chemical Principles| Vuosi = 2012 | Kieli ={{en}} }}</ref>
Esimerkiksi nitraatti-ionin Lewis-rakenteet:
| |||