Ero sivun ”Panssarintorjuntavaunu” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[KuvaTiedosto:American tank destroyers.jpg|thumb|Yhdysvaltalainen M36-panssarintorjuntavaunu [[Ardennien taistelussataistelu]]ssa 1944.]]
'''Panssarintorjuntavaunu''' (lyhennetään '''pst-vaunu''') on [[telaketju]]illa liikkuva, [[panssarintorjunta]]an tarkoitettu [[panssariajoneuvo]]. Panssarintorjuntavaunut on aseistettu panssarintorjuntakanuunalla, nykyisin pääasiassa panssarintorjuntaohjuksin. Vaunujen panssarointi on usein paljon heikompi kuin varsinaisilla panssarivaunuilla, mutta vastaavasti ne ovat paljon halvempia valmistaa. Tykein aseistettuja panssarintorjuntavaunuja käytettiin pääasiassa [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana ja ne on nykyisin korvattu [[taistelupanssarivaunu]]illa .
 
== Toisessa maailmansodassa ==
Rivi 6:
Panssarintorjuntavaunut tulivat käyttöön toisen maailmansodan aikana. Panssarintorjuntavaunujen pääasiallisena tehtävänä oli vedettävien panssarintorjuntatykkien tapaan tuhota vihollisen panssarivaunut. Panssarintorjuntavaunut olivat kuitenkin ratkaisevasti paremman liikkuvuutensa vuoksi soveltuvampia liikuntasodankäyntiin ja taisteluun moottoroitujen tai mekanisoitujen joukkojen osana.
 
Termi "panssarintorjuntavaunu" (engl. ''tank destroyer'') on lähtöisin pääasiassa englanninkielisestä termistöstä ja laajentunut kattamaan myös Saksan ja Neuvostoliiton samankaltaiset ajoneuvot. Yhdysvaltain sotaa edeltävässä doktriinissa panssarivaunujen ei ollut tarkoitus taistella vihollisen panssarivaunuja vastaan, vaan tukea jalkaväkeä ja pyrkiä läpimurtoihin taistelussa. Vihollisen vaunuja vastaan Yhdysvaltain armeija suunnitteli erikoistuneita panssarintorjuntavaunuyksikköjä.
 
Yhdysvaltain pst-vaunujen piti olla erittäin nopeita ja raskaasti aseistettuja torjuakseen vihollisen vaunut suurilta etäisyyksiltä. Tunnetuimpia malleja olivat [[M10 Wolverine]], [[M18 Hellcat]] ja [[M36 Jackson]]. Nämä panssarintorjuntavaunut olivat nopeita, kevyitä ja niissä oli 360 astetta kääntyvä päältä avoin torni. Vastaavasti Yhdysvaltain panssarivaunut, kuten [[M4 Sherman]] olivat paremmin panssaroituja, mutta eivät tehottoman tykkinsä vuoksi pärjänneet raskaammin panssaroiduilla vaunuille. Näin Yhdysvalloilla oli sekalainen kokoelma ajoneuvoja, jotka olivat joko liian huonosti panssaroituja (pst-vaunut) tai liian huonosti aseistettuja (panssarivaunut). Jokaiseen Yhdysvaltain jalkaväkidivisioonaan kuului pst-vaunupataljoona, ja usein myös panssarivaunupataljoona.
Rivi 12:
=== Britannia ===
 
[[Kuva:Archer SP 17 pdr Tank Destroyer.jpg|thumb|[[Archer (panssarintorjuntavaunu)|Archer]]]]
 
Brittien pst-vaunuista kuuluisin lienee [[Archer (panssarintorjuntavaunu)|Archer]], jossa oli hyvin tehokas 76,2 mm ''O.Q.F. 17-pounder''-panssarintorjuntatykki. Samaa tykkiä asennettiin Sherman-vaunuihin, jotta jokaiseen Sherman-joukkueeseen saatiin yksi vihollisen panssareille pärjäävä [[Sherman Firefly]], joksi 17-naulaisella aseistettuja Shermaneita kutsuttiin.
 
=== Saksa ===
Saksassa pst-vaunuina käytettiin kahdentyyppisiä vaunuja. Saksalaisten käyttämien vaunujen esikuvana olivat jo ennen sotaa kehitetyt [[rynnäkkötykki]]t, joissa ei ollut kääntyvää tornia. Ensimmäiset rynnäkkötykit oli tarkoitettu jalkaväen tukemiseen ja varustettu matalan lähtönopeuden 75 mm tykillä jalkaväen tukitehtäviin. Myöhemmin myös rynnäkkötykit varustettiin pitkäputkisilla kanuunoilla panssarivaunuja vastaan. Yleensä panssarintorjuntavaunujen ja jalkaväen tukemiseen tarkoitettujen rynnäkkötykkien välille on helppo tehdä ero niiden käyttötarkoituksen perusteella, mutta rajatapauksiakin on.
 
[[KuvaTiedosto:Hetzer cfb borden 1.JPG|left|thumb|[[Hetzer]]]]
 
Ensimmäisenä panssaritorjuntatarkoitukseen rakennettiin ''Panzerjäger I'' -vaunuja, joissa jo vuonna 1939 selvästi vanhentuneen [[Panzerkampfwagen I]] -vaunun alustalle asennettiin 47 mm Škodan PaK L/43 -panssarintorjuntatykki. [[Panzerkampfwagen II]] -vaunun alustalle asennettiin neuvostoliittolainen 76,2 mm sotasaalistykki, jolloin tulokseksi saatiin Marder II -pst-vaunu. Yleisimmäksi vaunuksi tuli Marder III, jossa oli tšekkiläisen [[Panzerkampfwagen 38(t)]] -vaunun alustalle asennettu saksalainen 75 mm PaK 40 -tykki. Raskaimmin aseistettu kevyt pst-vaunu oli 88-millimetrin Pak 43/1 (L/71)-tykillä varustettu [[Nashorn]]. Tykki oli käytännössä sama kuin Tiger II:n KwK 43.
 
Kevyiden panssarintorjuntavaunujen ohella valmistettiin myös raskaammin panssaroituja pst-vaunuja, näistä ensimmäinen oli [[Jagdpanzer IV]], jota valmistettiin [[Panzerkampfwagen IV]]|Panzerkampfwagen IV:n]] alustalle 75 mm PaK 39 ja PaK 42-tykeillä. Muut olivat [[Panther]]in alustalle rakennettu [[Jagdpanther]], modifioidulle [[Tiger II]]|Tiger II:n]] alustalle rakennettu, 128 mm Pak 80 (L/55)-tykillä aseistettu, [[Jagdtiger]] ja 38(t):n alustalle rakennettu Jagdpanzer 38(t) eli [[Hetzer]], jossa oli 75 mm Pak 39-pst-kanuuna.
 
=== Neuvostoliitto ===
 
[[KuvaTiedosto:Su-100 spatg.jpg|thumb|Neuvostoliittolainen [[SU-100]]-rynnäkkötykki]]
 
Neuvostoliitossa rakennettiin Saksan malliin 85 mm tykillä aseistettua SU-85-vaunua ja [[SU-100]]-vaunua, jossa oli tehokkain neuvostoliittolaisten käyttämä panssarintorjuntakanuuna, laivatykistä kehitetty 100 mm:n D-10S. Molemmat vaunut rakennettiin [[T-34]]:n alustalle. Raskaat 122mm ISU-122 ja 152mm ISU-152 käyttivät [[IS-sarja|IS-2]]-panssarivaunun osia. Vuonna 1943 Neuvostoliitto lopetti kokonaan kevyiden tiedusteluvaunujen, kuten [[T-70|T-70:n]] valmistuksen ja korvasi sen SU-76-vaunulla, joka käytti samaa alustaa.
 
Lyhenne "SU" tulee sanoista ''samohodnaja ustanovka'', itseliikkuva lavetti.
Rivi 39:
 
[[Luokka:Panssarintorjuntavaunut|*]]
 
[[cs:Stíhač tanků]]
[[de:Panzerjäger]]
[[en:Tank destroyer]]
[[nl:Tankjager]]
[[ja:駆逐戦車]]
[[no:Panserjager]]
[[pl:Niszczyciel czołgów]]