Ero sivun ”Leimaverolaki (Iso-Britannia)” versioiden välillä

kh, väliotsikoita, turhaksi käynyt Tämä artikkeli -boksi pois
p (Pxos siirsi sivun Leimaverolaki uudelle nimelle Leimaverolaki (Iso-Britannia): Ei ole mikään yleinen artikkeli leimaverolaista (Suomessa).)
(kh, väliotsikoita, turhaksi käynyt Tämä artikkeli -boksi pois)
{{Tämä artikkeli|käsittelee vuonna 1765 Britanniassa säädettyä lakia. Yleisempää tietoa aiheesta on artikkelissa [[Leimavero]].}}
[[Tiedosto:Parliament Stamp Act1765.jpg|thumb|Ilmoitus Leimaverolain hyväksymisestä sanomalehdessä.]]
'''Leimaverolaki''' ({{k-en|Stamp Act}}) oli [[Iso-Britannia|Ison-Britannian]] [[Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti|parlamentin]] vuonna 1765 hyväksymä laki, jonka tarkoituksena oli verottaa [[Brittiläinen imperiumi|siirtomaissa]] käytettävää [[paperi]]a. Lakia vastustettiin erityisesti [[Kolmetoista siirtokuntaa|Pohjois-Amerikan siirtokunnissa]], sillä niiden asukkaat eivät halunneet maksaa sellaisia veroja, joiden asettamiseen he eivät voineet itse vaikuttaa. Laki käynnisti siirtokunnissa kuohunnan ja verokapinan, joka enteili myöhemmän [[Amerikan vallankumous|Amerikan vallankumouksen]] puhkeamista.
 
==Lain tausta ja sisältö==
Lain säätämisen taustalla oli Ison-Britannian hallituksen tarve kattaa Amerikan siirtokuntien aiheuttamat suuret sotilas- ja hallintomenot. Vuonna 1763 päättynyt [[suuri siirtomaasota]] oli tullut kalliiksi ja sitä seurannut [[Pontiacin kapina]] pakotti lisäämään rajaseutujen puolustusjärjestelyitä. Menojen kattamiseksi pääministeri [[George Grenville]] esitteli vuonna 1764 [[Sokerilaki|sokerilain]] (''Sugar Act'') ja seuraavana vuonna leimaverolain. Jälkimmäinen laki koski kaikkia virallisia asiakirjoja, kirjoja, sanomalehtiä, lentolehtisiä, almanakkoja, pelikortteja ja muita paperituotteita.<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/562848/Stamp-Act Stamp Act] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 20.1.2014.</ref> Lain mukaan niissä sai käyttää vain [[Lontoo]]ssa valmistettuja virallisia painomateriaaleja, joihin oli lyöty [[veroleima]]. Leimavero sisältyi näin paperin hintaan, sillä valtio keräsi leimojen käytöstä maksun materiaalien valmistajilta.
 
==Seuraukset Pohjois-Amerikan siirtokunnissa==
Laki hyväksyttiin [[22. maaliskuuta]] [[1765]]. Se johti Pohjois-Amerikan siirtokunnissa monenlaisiin vastareaktioihin ja mielenosoituksiin.<ref name="kronikka">''Ihmiskunnan kronikka 1739–1860'', s. 600–601. Gummerus 1988.</ref> [[Boston]]issa ensimmäinen Lontoosta lähettety leimapaperilähetys poltettiin julkisesti protestina laille. Kaikkiin siirtokuntiin lähetettiin virkamies huolehtimaan leimamerkkien levittämisestä veron perimiseksi, mutta spontaanit väkijoukkojen nousut pakottivat heidät luopumaan tehtävistään. Lain toimeenpanoon tarkoitettua hallintokoneistoa ei missään vaiheessa saatu toimimaan vastarinnan vuoksi. Lisäksi siirtokuntalaiset organisoivat kaikkien englantilaisten tuotteiden ostoboikotin, jolla oli suurin vaikutus, sillä se vahingoitti myös enlgantilaistenenglantilaisten liikemiesten etuja.<ref name="Mykland">Knut Mykland (suom. Heikki Eskelinen): ''Otavan suuri maailmanhistoria 13: Suuret vallankumoukset'', s. 48. Otava, Helsinki 1985.</ref> Boikotin seurauksena kaupankäynti siirtokunnissa pysähtyi lähes täysin kesän 1765 aikana.<ref name="kronikka" />
 
Siirtokuntalaisia ei ärsyttänyt niinkään leimaveron suuruus, vaan se seikka, että se rikkoi anglosaksisissa maissa yleisesti tunnustettua periaatetta, jonka mukaan vain kansalaisia edustava parlamentti saattoi asettaa heille veroja. He katsoivat näin ollen vain siirtokuntien omilla edustajakokouksilla olevan oikeuden verojen määräämiseen heille, mutta ei Lontoon parlamentilla.<ref name="Mykland" /> Tämä oli ollut myös vallitseva käytäntö jo 150 vuoden ajan.<ref name="brit" /> Leimaveroprotestien aikana monet käyttivät lakimies [[James Otis]]in kuuluisaksi tekemää iskulausetta ”[[Ei verotusta ilman edustusoikeutta]]” (''No taxation without representation'').<ref name="kronikka" /> Kaikkiaan leimaverolain vastustus loi Amerikan siirtokuntiin sellaista poliittista aktiivisuutta ja julkista keskustelua, jolla oli myöhemmin suuri merkitys itsenäisyystaistelun yhteydessä. Kysymys siirtokuntien ja emämaan suhteesta nousi keskustelun aiheeksi ja perustettiin radikaali vastarintajärjestö ”[[Vapauden pojat]]” (''Sons of Liberty'').<ref name="Haikala">Sisko Haikala: ''Vallankumousten aikakausi'', teoksessa ''Maailmanhistorian pikkujättiläinen'', s. 589–590. WSOY, Porvoo–Helsinki–Juva 1988.</ref><ref name="Mykland" />
 
Lokakuussa 1765 [[New York]]iin kokoontui niin sanottu [[leimaverokongressi]], jossa yhdeksän siirtokunnan edustajat vaativat lakia kumottavaksi. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun eri siirtokunnat ryhtyivät oma-aloitteiseen yhteistoimintaan. Itse kokous oli varsin maltillinen: parlamentille ja kuningas [[Yrjö III|Yrjö III:lle]] osoittamassaan anomuksessa se vakuutti uskollisuuttaan ja pyysi leimaverolain kumoamista.<ref name="Haikala" /><ref name="brit" />
 
==Lähteet==
{{Wikiaineisto|en|Stamp Act of 1765}}
{{Viitteet}}
 
{{Wikiaineisto|en|Stamp Act of 1765}}
 
[[Luokka:Brittiläinen imperiumi]]