Ero sivun ”Alam Halfan taistelu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p poistettu Luokka:Italian taistelut HotCat-työkalulla |
enwikistä lisää |
||
Rivi 4:
| kuva = 2-8 Field Regt.jpg
| kuvateksti = Liittoutuneiden 25 paunan tykki Pohjois-Afrikassa
| päivämäärä = [[30. elokuuta
| paikka = [[El Alamein]]in tienoo, [[Egypti]]
| casus =
Rivi 24:
'''Alam Halfan taistelu''' ([[30. elokuuta]] [[1942]] – [[6. syyskuuta]] [[1942]]) oli [[Erwin Rommel]]in komentaman [[Deutsches Afrikakorps|Saksan Afrikan-armeijan]] ja [[Bernard Montgomery]]n komentaman 8. armeijan välillä [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] [[Egypti]]ssä käyty taistelu. Rommel aikoi saartaa [[Britannian armeija|brittien joukot]]. Britit olivat murtaneet saksalaisten [[Enigma (salauslaite)|Enigma]]-koodin: Montgomery sai näin tietoonsa, milloin ja mihin Rommel aikoi hyökätä. Montgomery sijoitti tykistönsä niin, että se kykenisi mahdollisimman tehokkaasti tuhoamaan Rommelin panssarit.
== Taustaa ==
Rommelin epäonnistuttua ensimmäisessä El Alameinin taistelussa liittoutuneiden joukkojen puolustuksen murtamisessa ja Auchinleckin heinäkuisten vastahyökkäysten jälkeen kummankin osapuolen voimat olivat ehtyneet. Kumpikin puoli ryhmittyi puolustukseen huoltaakseen ja täydentääkseen joukkojaan. Alameinissa Rommelin joukkojen huolto oli haastavaa huoltoyhteyksen venyttyä äärirajoille, koska Benghaziin oli 1300 kilometriä ja Tobrukiin 640 kilometriä. Suurimpaan satamaan Tripoliin oli peräti 1900 kilometriä ja se oli siten lähes käyttökelvoton suuren etäisyyden vuoksi. Lisäksi akselivaltain alkuperäinen suunnitelma kesäkuisesta Gazalan taistelusta edellytti Tobrukin valtauksen jälkeen kuuden viikon lepoa ja joukkojen järjestelyä. Rommel halusi säilyttää tilanteen herruuden ja hän pyrki siten estämään brittiläisen 8. armeijan levon ja uudelleen ryhmittymisen, mikä mahdollistaisi niiden työntämisen Kairoon ja edelleen Suezin kanavaan. Tämän seurauksena akselivaltain ilmavoimat, joiden piti osallistua hyökkäykseen Maltalle siirrettiin Pohjois-Afrikkaan osallistumaan liittoutuneiden joukkojen takaa-ajoon. Tämän seurauksena liittoutuneet kykenivät kokoamaan voimansa ja iskemään akselivaltain merikuljetuksiin Italiasta Pohjois-Afrikkaan, mikä johti elokuun puolivälistä alkaen suuriin akselivaltain kalustotappioihin. Elokuun lopulla Rommelin joukot olivat kuitenkin saaneet vahvistukseksi Kreetalta lisäjoukkoja, polttoaine- ja ammusvarastot olivat kuitenkin vajaat. Huoltovaikeuksista huolimatta saksalaisjoukkojen panssarivaunujen lukumäärä oli saatu kasvatettua elokuun loppuun mennessä 133:sta 234:ään ja italialaisten 96:sta 281:een, joista 234 oli keskiraskaita vaunuja. Ilmavoimien konevahvuus oli myös kasvanut 298 lentokoneeseen, kun se oli ollut Gazalan taistelun alkaessa 210 konetta. Italian ilmavoimien konevahvuus oli noussut 460 lentokoneeseen.
Lähi-Idän joukkojen komentaja kenraali Alexanderin joukoilla oli lyhyet huoltomatkat Egyptin varastoihin ja satamiin, mutta kuljetukset Britteinsaarilta ja kansainliiton muilta alueilta sekä Yhdysvalloista olivat erittäin pitkät, mikä aiheutti pitkiä viiveitä havaittujen puutteiden täydentämisessä. Kesällä 1942 alueelle saapui suuria määriä tarvikkeita kuten Sherman-vaunuja ja kuuden naulan panssarintorjuntatykkejä, jotka korvasivat vanhentuneen kaluston. Ilmavoimien vahvennukseksi saapui laivueita Yhdysvalloista.
{{kesken}}
{{Tynkä/Sota}}
| |||