Ero sivun ”Lossi” versioiden välillä

Auton yleistyminen johti tasakantisten, päistä kuormattavien, 6-8 tonnia kantavien ''puuproomujen'' kehittämiseen lossikäyttöön 1920-luvulla. Puulossien ongelmana oli niiden nopea kuluminen.<ref name="Laurinsilta2008_13" /> Näiden lossien kuljettaminen tapahtui vetokapulalla ohjausvaijeria kiskoen.<ref name="Laurinsilta2008_16">Laurinsilta 2008, 16</ref> Käyttöön tuli kapulalossi-nimitys. Lossivahdit valmistivat käyttämänsä vetokapulat koivuhaloista. Keskeinen osa pituudeltaan 80-100 cm pitkää kapulaa on kärkiosassa poikittain oleva hahlo eli vetoura, jolla vaijeriin tartutaan kiinni.<ref name="Laurinsilta2008_43">Laurinsilta 2008, 43</ref> Vetokapula ja -ote näkyvät Kokkilan lossia esittävässä kuvassa.

 

 

Esimerkiksi [[Kirjalansalmi|Kirjalansalmen]] lossi Turun ja Paraisten välillä uusittiin rakenteineen merenkulkuviranomaisten vaatimuksesta vuoteen 1931 mennessä. Uusi lossi oli raudasta valmistettu ponttonilossi, jonka kantavuus oli 10 tonnia. Moottori oli turkulaisen Motorfabriken Androsin valmistama, teholtaan 5-7 hevosvoiman ''Andros''-venemoottori. Lossi oli jälleen vaihdettava isompaan vuonna 1932.<ref>Suomen teiden historia II 1977, 226-227</ref><ref>[http://digi.lib.helsinki.fi/pienpainate/secure/showPage.html?conversationId=1&action=entryPage&id=346464&pageFrame_currPage=1 Esite ''Motorfabriken Andros - Åbo'' (Kansalliskirjasto: digitoidut aineistot: pienpainatteet)]</ref>