Uusimmissa tasavalloissa valtionpäämiestä kutsutaan [[presidentti|presidentiksi]]. Muita käytössä olleita nimityksiä ovat mm. [[konsuli]], [[doge]], [[arkontti]] ja [[riigivanemarkontti]]. [[demokratia|Demokraattisissa]] tasavalloissa valtionpäämiehen tehtävän saa vaalit voittanut henkilö. Suorassa vaalissa äänestetään suoraan valtionpäämiehestä, epäsuorassa vaalissa valitaan ensin valitsijamiehet, jotka valitsevat valtionpäämiehen. Presidentin valtakausi vaihtelee yhdestäneljästä seitsemään vuoteen. MonissaJoissain maissa [[perustuslaki]] rajaa vaalikausia, eli kertoja, jotka sama henkilö voi tulla valituksi presidentiksi.
Jos tasavallan valtionpäämies on myös hallituksen puheenjohtaja, järjestelmää kutsutaan presidenttivaltaiseksi (lähesesimerkiksi: kaikki Amerikan maat ja monet Aasian ja Afrikan maat[[Yhdysvallat]]). Jos valtionpäämies ei ole samaan aikaan hallituksen puheenjohtaja, jälkimmäistä tehtävää hoitaa useimmiten pääministeri. Presidentin tehtävänkuvaan voi kuulua esimerkiksi neuvoa-antava rooli hallituksenmuodostuksessa vaalien jälkeen, mutta käytännöt ja rooli vaihtelevat seremoniallisesta ja epäpoliittisesta vaikutusvaltaiseen ja vahvasti poliittiseen. Pääministeri vastaa linjausten tekemisestä ja keskushallinnosta. Joissakin tasavalloissa on mahdollista, että presidentiksi ja hallituksen puheenjohtajaksi valitaan poliittisesti erisuuntaisesti ajattelevat henkilöt. Kun [[Ranska]]ssa hallituksen johtava [[kabinetti]] ja presidentti ovat poliittisesti eri leireistä, tätä hallituksen muotoa kutsutaan yhteishallinnalliseksi ({{k-fr|cohabitation}}). Sen sijaan [[Saksa]]ssa ja [[Intia]]ssa presidentin pitää olla puolueeton.
Joissain maissa, kuten [[Sveitsi]]ssä ja [[San Marino]]ssa, valtionpäämiehen tehtävää hoitaa komitea, johon kuuluu useita henkilöitä. Komitean jäseniä nimitetään konsuleiksi. [[Rooman tasavalta|Rooman tasavallassa]] oli kaksi komiteaa, jotka nimittivät [[Rooman senaatti|senaatin]] vuoden välein. Yksi komitean jäsenistä toimi valtionpäämiehenä kuukauden kerrallaan, vaihdellen ylikonsulin (lat. ''[[consul maior]]'') ja alikonsulin (lat. ''[[consul suffectus]]'') virkoja keskenään. Ylikonsuli oli virkaa johtava konsuli ja alikonsuli oli ylikonsulin alamainen, kuitenkin niin, että alikonsulilla oli tässä rajallista itsenäisyyttä ja [[veto-oikeus]] ylikonsulin päätöksiin.
